"Se tasoittuu aikaa myöten."
"Mutta sitten minä olen kuin pyryilma, ja sitten minä olen itsepäinen, ja sitten minä olen hutilus, ja sitten minä olen nenäkäs, ja sitten minä en kursaile ketään. Ja ellet usko minua, niin kysy tädiltä."
Patruuna hymyili katsellessaan Selmaa. Tämä oli hyvin innoissaan ja piti vielä kiinni viimeisestä sormesta, joka oli otettu mukaan laskuun, samalla tuumien olisiko vielä muutakin esiintuotavaa.
"Enkä minä koskaan maailmassa voi rakastua sinuun."
Siihen se loppui, ja sitten hän levitti sormensa merkiksi, että nyt kaikki oli sanottu.
"Saammepa nähdä," mutisi patruuna.
"Ei, ole nyt järkevä! Minähän sanon sinulle, etten voi. Tahdotko minut sittenkin?"
"Joka tapauksessa. Joka tapauksessa," mutisi patruuna.
"Mutta sitten saat syyttää itseäsi. Älä tulekaan sanomaan, että minä olisin petkuttanut sinua!" Selma uhkaili häntä katseellaan, ikäänkuin patruuna olisi ollut tottelematon lapsi, jota yhä uudestaan piti nuhdella.
"En, en. Mutta me menemme pian naimisiin."