"Minä ymmärrän sinut vallan hyvin," sanoi hän näyttäen melkein liikutetulta, "ole rauhassa; lapsi saa kaikessa tahtonsa perille."
Ja niin he erosivat.
V.
Kihlausaika ei kulunut eripuraisuuksitta, ja patruuna itse nimitti tätä aikaa "kuohuvaksi luoteeksi ja vuokseksi," mistä syystä, sitä olisi ollut vaikea arvata, sillä kylmäkiskoisuutta hän enimmäkseen sai osakseen. Lopputuloksena oli vain se, että hän kiirehti häitä niin paljon kuin mahdollista.
Patruunan piti muuttaa uudelle maatilalleen ennen häitä, jotta kaikki olisi valmiina emäntää vastaanottamaan. Rouva Berg oli johtavana sieluna kaikessa järjestelyssä, ja yhteiset huolet tekivät hänet ja patruunan hyviksi ystäviksi, sillä patruunan ansioksi on mainittava, ettei hän koskaan välittänyt siitä mitä jokin asia maksoi, kunhan se vain oli hyvää ja miellytti häntä itseään.
Selmakin kohosi arvoisan rouvan silmissä, sillä hän antoi heidän rauhassa hommata ja huolehtia, ja kun he kysyivät hänen mieltään, vastasi hän aina: "hyvä on". Se ei merkinnyt mitään, että tämä vastaus ilmaisi enemmän välinpitämättömyyttä kuin suostumusta. Mutta useamman kuin yhden kerran hän pyysi sulhastaan vapauttamaan hänet lupauksestaan. Hän ei tahtonut rikkoa sitä patruunan suostumuksetta, sillä häntä sitoivat hänen korkealentoiset kuvittelunsa kunnian vaatimuksesta ja lupauksen pyhyydestä.
Hänessä oli liioiteltua "ritarillisuutta," niin nainen kuin hän olikin — tai ehkäpä juuri siksi.
Keskustelut päättyivät kuitenkin aina siten, että Selma katui koetelleensa tämän Jobin kärsivällisyyttä. Patruunan mallikelpoinen mukautuvaisuus vaikutti enemmän kuin mikään muu. Ja siten Selman mieli kävi vähitellen rauhallisemmaksi ja luottavaisemmaksi. Väliin hän saattoi olla iloinen ja hyväileväkin. Silloin olisi patruuna tahtonut ostaa hänelle koko maailman.
Viimeinen aika ennen häitä kului häiritsemättömässä sovussa. Selman turvallisuudentunne yhä kasvoi: patruunaahan saattoi pikkusormellaan johdattaa.
Pappilassa oli hirveän levotonta, eivätkä häävalmistukset antaneet kellekään rauhaa. Rouva Berg oli niitä emäntiä, jotka eivät laiminlyö ainoatakaan tilaisuutta kääntää ylösalasin koko taloa, — tietysti alituisesti valitellen sitä kiirettä, jonka he saavat aikaan.