BIRGER. Ja te tyydytte siihen?
SIIRI. Kyllä.
BIRGER. Te epäröitte?
SIIRI. Niin. — Toisinaan on minulla niin kova halu päästä ulos maailmaan.
BIRGER. Tosiaan!
SIIRI. Niin. — Istua konttoriin suljettuna, se ei kuitenkaan ole elämätä. — Mutta — siitä minä en tavallisesti puhu kenellekään.
BIRGER. Vai niin, te haluatte ulos maailmaan? Käydä kauniissa vaatteissa ja kulkea kemuissa, tulla kihlatuksi ja saada lahjoja, olla yhden morsian, mutta monen lempimä — — — Vai niin, tekin jo tiedätte semmoisen olevan tapana ja että se on hauskempaa kuin istua konttoorissa! — — Tosiaan, onhan se ymmärrettävää! Ja sitten päästä rouvaksi ja saada elatusrahoja. "Eivät he kehrää, eivätkä kokoo riiheen" — rouvat eivät koskaan sitä tee — "mutta ei Salomo kaikessa loistossaan ollut komeammin puettu kuin yksi heistä." — Se on se, mille naiset antavat nimen: päästä ulos maailmaan. Ja sitäkö tekin haluatte?
SIIRI. Hyi, kuinka häijysti te puhutte!
BIRGER. Sattuiko?
SIIRI. Ei, mutta minua tuntui peloittavan. Se oli jotain hyvin pahaa, jota lausuitte.