"Mutta mitä sanoisit jos näkisit morsiamesi toisen vieressä vihillä?"
"Eipä se hauskaa olisi."
"Kaksi sulhasta ja yksi morsian!" jatkoi Holmerz; "siinäpä olisi ainetta teatterikirjailijalle."
"Mutta olinhan unohtaa asiani", sanoi hän ojentaen minulle paperilapun, jossa oli nimikirjotukseni. Se oli velkakirjasta, johon olin kirjottanut takauksen Holmerzille. Oli omituista saada nimensä pois paljoa ennen lankeamispäivää. Sitten lähti Holmerz luvaten mennä aikaisin levolle.
Hetkisen kuluttua lähdin minäkin liikkeelle ja tapasin erään Holmerzin tuttavan, jolle kerroin tämän käynnin.
"Holmerz parka!" huudahti toveri, "hänellä on kova päivä. Tuskin neljä viikkoa sitten oli hän kihloissa mamseli S:n kanssa ja tänä iltana menee tyttö erään tyhmeliinin kanssa naimisiin."
"Holmerz kai eron teki?"
"Ei, ihme kyllä teki sen tyttö", vastasi toveri, "mutta nainen näkee nerokkaassa miehessä vain hänen vikansa ja tyhmässä tämän ansiot."
Menimme Holmerzin asuntoon, mutta hän ei ollut kotona. Emme tavanneet häntä myöskään paikoista, missä hän tavallisesti vietti iltansa. Emme tavanneet häntä enää koskaan.
Muutamia tunteja myöhemmin astui valaistuun äsken kalustettuun asuntoon Hallituskadun varrella mustapukuinen herra valkein kaulaliinoin ja hansikkain. Kummassakin kädessä oli hänellä suuri kimppu mitä valituimpia kukkia. Salissa oli palvelusväkeä toimiskelemassa pöydän ympärillä, jolla oli laseja rivissä; nurkassa oli kori samppanjapulloja.