TIENSUUN MIKKO (entistä sortuneemmalla äänellä). Eräällä matkalla, ollessani patruuna Tokmannin olutkuormaa kaupunkiin viemässä, tappelin juovuspäissä matkakumppalieni kanssa ja toinen jalkani silloin pahoin loukkaantui — ja jäi siitä pitäen kankeaksi. Toisella kerralla taas, niinikään tappelussa juovuspäissä, sain selkääni niin pahan kolauksen, että sitä on siitä asti tavantakaa polttanut. Varsinkin täältä alhaalta (Mikko pitelee sitä kohtaa seljästänsä kädellään) on ruvennut ankarasti polttamaan. — Kyllä se polte on kaiketi sitä ankaraa munuaistulehdusta, josta puhutaan siinä pienessä kirjassa, jonka opettajalta sain tänään aamulla haudankaivajan luona. Lukekaa se kirja! (Mikko riuhtaisee itsensä seisaalle ja huutaa, minkä voi) Lukekaa joka mies ja nainen! — (Mikko ojentaa molemmat kätensä patruunaa kohden, pusertaen suonenvedon tapaisesti sormensa nyrkkiin, ja silmänsä suurenevat räpäyttämättä tuijottamaan patruunaan, kun hän yhä kiihkeämmin, käheämmin ja enemmän vapisten huutaa.) Olut ja kaikki väkijuomat ovat perkeleen ilolientä, ne ovat maailman kirous, ne hukuttavat ruumiin ja sielun. — Voih — polttaa! (Viimeistä sanoessaan Mikko nykertyy hervottomasti lattialle.)
(Toiset kuntalaiset ovat liikahtamatta tuijottaneet Mikkoon, toiset tehneet levottomia liikkeitä. Patruuna on tuskaisan hätääntyneenä arasti luonut katseensa tuohon ja tähän osaan tupaa sekä tehnyt hermostuneita liikkeitä.)
NAISIA (Mikon nykertyessä lattialle, huutaa hätääntyneesti). Voi-voi, se pyörtyy — pyörtyy.
(Heikkilä ja eräs toinen mies nostavat Mikon penkille.)
Patruuna STOCKMAN (mutisee levottomasti). Viekä miesparka pois!
(Katsoo sitten vielä arasti ympärilleen, sieppaa turkin hartioilleen ja vyön kainaloonsa sekä hiipii ulos tuvasta. Olutkuski huomaa patruunan unohtaneen lakkinsa, joka on pudonnut tuolin viereen lattialle, ottaa lakin ja hiipii patruunan perässä ulos.)
(Mikko nytkähtelee. Heikkilä pitää hänestä kiinni. Kunnantuvassa vallitsee vakava hiljaisuus.)
Pastori YRJÖLÄ (liikutettuna). Toimittakaa Te, Heikkilä, Mikko kiireesti pappilan pieneen tupaan, se kun on likinnä, ja hakekaa sinne heti lääkäri, vaikka hauta liekin kohta Mikko raukan, tuon elämän okapiikkien repimän miesparan leposija!
(Heikkilä ja pari muuta miestä vievät Mikon pois.)
Op. HALME (totisena, kovalla äänellä). Siinä näette taas yhden ja kovin onnettoman väkijuomien uhrin. — "Voi maailmaa pahennusten tähden; voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!"