Leena. No niin. Anna nyt luistaa vaan (menee tupaan päin, jonka ovelta vielä katsahtaa taakseen). Ja katsokin, ett'et aja kermaa maahan. (Menee).
Heikki (alkaa kirnuta). Jaa-ah! On tämäkin nyt miehen työtä! Jopa siinä vesi leuvalle venähtäisi, jos sattuisi joku näkemään lukkarin tällaisessa virkatoimessa… Mutta mikäpäs tässä yksin on köllötellä… (alkaa laulaa).
"Sen suven suloisuutta…"
Taavetti (tulee vasemmalta). Päivää kanttuori… (toimittaa itseään).
Heikki (survasee hätääntyneenä kirnun taakseen ja alkaa oikoa hihojaan). Niin tuota, että tuota… mitäkö sanoit?…
Taavetti. Päivää minä vaan…
Heikki. Jahah… niin päivää päivää… Mitäs nyt? (on levoton).
Taavetti. Olipa se onni, että tapasin teidät kotosalta… Olinkin tässä juuri kahden vaiheilla… (lähestyy kanttoria).
Heikki (peräytyy hätäytyneenä). Nyt se tulee… (ääneen). Katsoppas T. eikö siinä ole soma kaljatynnyri?
Taavetti (tarkastaa tynnyriä). Jaa-ah! Ompa kyllä. Mutta sietäisi tuo olla vähä vahvempaa tekoa, ja sitäpaitsi tervattu sisältä ja ulkoa kuin "Nuuakin arkki"… Niin tuota… (lähestyy).