Mikko. Sanottu ja tehty. Lähdetään hetipaikalla ja sitte opetetaan ukkofaari hiirenviinoja keittämään.
Krookman (tuuppaa Antin edellä). Hei kylän vanhin, yksikoipiset edellä!
Antti. Aijai!… herra armahda minun kinttujani.
(Menee edellä; Krookman ja Mikko menevät perässä rinnatusten).
4:s kohtaus.
(Pieni väliaika). Puttonen, sitte Mikko.
Puttonen (tulee, vilkkuen ensin ympärilleen, iso lekkeri takin sisässä). Olipa onni että pihamaa sattui olemaan tyhjä. Mutta minneköhän minä nyt tämän lekkerin survaisisin hät'hätää, sillä ei tässä ole pitkiä miettimisen aikoja… Mutta ei suinkaan ne tuosta keskeltä pihaa, havuläjän alta osaa sitä etsiä (kuuristuu pistämään sitä sinne). Häs, kelli siellä! Eikä nyt Mikkoa päästetä havuja hakkaamaan, ennenkuin nimismies on matkoissaan. Hei, mutta tästä pitää vihkasta aikakyytiä käpälämäkeen, ett'ei kukaan tiedä minun täällä olleen. (Luikkii ympärilleen vilhuen aikakyytiä pois).
Mikko (tulee samassa toisaalta hienossa hölläkässä). Nyt on Krookmannin viinat litkitty ja minun vuoroni hankkia uutta, mutta millä saakurilla, (katselee taskujaan), kun tuo tasku on tyhjä ja tuossa ei ole mitään (kääntää ne nurin)… Mitäs… mitäs… Ahaa (tuijottaa havupölkkyyn). nyt minä huomaankin (rientää havuläjälle; sieppaa kirveen ja läimäyttää siitä varren poikki). Tuolla lähtee ainakin yksi kortteli viinaa (pistä kirveen poveensa).
Purtonen (palaa samassa takaisin; huomaa Mikon ja puhuu itsekseen). Sekö tuon nyt tuohon toi, olisin vienyt sen lekkerin parempaan kätköön. (Ääneensä Mikolle). Mitä sinä siinä töllistelet?
Mikko (hyvin viattomana). Noita havuja tässä aijoin ruveta penkomaan…