— Missä, János setä?
— Patsaassa. Se harmittaa minua.
— Ei pidä koskaan, János, mahdottomia surra.
— Se olisi ollut mahdollista, mutta ei ollut mahdollista. — Puhukaa selvemmin.
— Sen vaan sanon, ett'en suotta tänne tullut. On minullakin yhteyttä sen kanssa, pikkuisen.
Juhlan jälkeen kehotin ystävällisesti Jánosia seuraamaan minua olutta juomaan.
— Siinä ei ole mieltä, — vastasi János.
— Mitenkä ei?
— Se ei kuulu palvelukseen.
— No, ottakaa siis keppini ja tuokaa se perässäni.