Pooppa häristi korviaan kuunnellakseen mitä oli tuleva.
— Onko Gottfried Stramm, virkaveljeni, kapteeni Bianchi-rykmentissä, teidän veljenne?
— Vanhempi veljeni.
— Tietäkää että hän makaa pahasti haavoittuneena Vizaknassa ja houreissaan yhtämittaa kutsuu ja muistelee teitä.
Nuori sotamies painoi alas päänsä, ehkä salataksensa liikutustaan.
— Pooppa, — jatkoi Bárdy — anna tämän nuoren herran alle hevonen, loistavan palkinnon saat kapteeni Strammilta siitä, että olet auttanut häntä saamaan takaisin kapinoitsevien joukkoon viekotellun veljensä.
Stramm kohotti päätään.
— Herra yliluutnantti, suvaitkaa tietää että minua ei ole kukaan viekotellut, enkä istu hevosen selkään, kun toverini käyvät jalkaisin.
Bárdy olisi tahtonut syleillä tuota kelpo poikaa.
— Älkää viisastelko, siten kuljemme joutuisammin ja te näette pikemmin veli raukkanne.