— Sitä toivon. Vaan kuinka?
— Kaksi kuriiria odottaa viereisessä huoneessa. Toinen ilmoittaa että olemme hävittäneet turkomanien viimeisenkin pesän, toinen tuo Varsovasta sen tiedon että puolalaiset alkavat liikkua… Unkarin kapinan ensimäiset hyökyaallot tuntuvat jo. Sen lisäksi on huomattava että täällä kotonakin ollaan kovin veltostuneita, vähän verta täytyy meistä itsestämmekin laskea… Sievästä ulkonaisesta sodasta meille aina on elähytystä kymmeneksi- viideksitoista vuodeksi. Sitte vielä tavaranhankkijamme, joitten kanssa olemme niin läheisessä yhteydessä, käyvät sangen tyytymättömiksi… Afääri-kannalta katsoen… Anteeksi!
Tsaari katsoi Bolkonskiin ja tämä kiirehti sinne.
— No, millä sinä pilaat minulta tämän päivän iltani? — sanoi tsaari iloisesti.
— Sire, suvaitkaa kuulustaa kahta kuriiria…
— Mistä?
— Toinen tuo ilmoituksen turkomanien metelistä, toinen unkarilaisten kapinasta.
— Huonojako sanomia?
— Toinen hyvä, toinen niin huono, että sen voi hyväksi tehdä.
Bolkonski nyykäytti tuskin huomattavasti Lichtensteinille ja kiiruhti sitten tsaarin jälkeen.