— Täällä kaatui itävaltalainen kenraali Götz, — jatkoi pormestari.
— Huomauttakaa asukkaita, että tappelun sattuessa vetäytykööt asuntoihinsa, sillä jos he sekaantuvat siihen, kohtaa kaupunkia kova rangaistus.
— Olen rummututtanut sen, herra kenraali. Sitä paitsi on kaupungista kaikki asekuntoiset miehet armeijassa, ja aseitakaan meillä ei ole.
Bebutov asettui piispan palatsiin, me majoitimme rykmentin pääkatujen varrelle. Hyvissä vuoteissa, oivallisen illallisen ja mainioiden viinien nauttimisen jälkeen lepo maistui erinomaiselta. Isäntämme olivat hyvin vaiteliaita. Jos joskus saimme heidät jotain puhumaan, ilmaisivat he sen toivomuksen, että kolera hävittäisi venäläisen armeijan ja pakottaisi sitä tyhjin toimin lähtemään pois maasta.
Seuraavana päivänä, Heinäkuun 15 p:nä, puolipäivän rinnassa laukkaa luutnantti Ivanov hurjalla vauhdilla kaupungin läpi, mukanaan sotnia tsherkessejä. Hän oli käynyt partioretkellä Nagy-Maros'issa ja siellä kohdannut unkarilaisia husaareja. Sitä hän ilmoitti.
Heti paikalla puhallettiin hälytystä. Tuskin oli rykmentti koossa, kun kaupungin päästä ja oikealta puolelta, vuorilta, niinkuin lumivyöryke syöksee husaarijoukko niskaamme.
Monenlaisten villikansain kanssa olen tapellut Euroopassa ja Aasiassa, mutta näin rajua hyökkäystä en vielä ole nähnyt. Torvet räikkyivät, hevoset hirnuivat, tuhansittain miehiä karjui "päälle", miekat välkkyivät ilmassa ja kaviot kumahtelivat maata vastaan.
Raskaalla mielellä läksimme heitä vastaan. Tsherkessi, maailman paras ratsastaja, karautti kauhealla huudolla unkarilaisten eteen.
Tuskin kolme minuuttia kesti tappelu, husaarit tekivät kovan hyökkäyksen ja me peräydyimme. Nuo nuorukaiset tappelivat kuin paholaiset. Päivänpaahtamat ja laihat olivat he ruumiiltaan, laihat olivat heidän hevosensakin, mutta erinomaisen liikkuvaisia. Yli-inhimillisellä voimalla ja nopeudella sattuivat heidän miekaniskunsa tsherkessiläisraukkojemme turbaanipäähän. Sellaista ratsuväkeä en koskaan eläissäni ole nähnyt. Turhaan panimme parastamme: rykmenttimme peräytyi ja pakeni pirstautuneena, husaarien takaa-ajamana Uj-faluun saakka.
Minä jäin Vácz'iin. Sillä kadulla, joka piispanpalatsista vie isolle torille, sain leveän haavan päähäni, syvemmän olkaani ja putosin hevosen selästä. Tappelun melske eteni.