— Kuulumatonta! Hirmuista! — huudettiin. Minut valtasi raivo. Nuo hyeenat, jotka vainuen hiiviskelivät kaatuneen jalopeuran ympärillä, herättivät inhoa. Niinkauvan kun jalopeura eli, juoksivat he pelkurimaisesti pakoon, ja nyt he pöyhkeilevät. Astuin sotamiesten eteen:
— Sanokaa pelkurimaiselle herrallenne, että hän heti päästää vapaaksi unkarilaiset vangit, muuten hän joutuu tekemisiin minun, kapteeni Krilov'in kanssa.
Sotamiehet poistuivat. Tohtori pesi ja sitoi honvédupseerin haavat.
Parin minuutin kuluttua astui voimakas, roteva herrasmies saliin.
— Haen kapteeni Krilov'ia.
— Tässä on! — vastasin nousematta paikaltani.
— Minä olen keisarillinen siviilikomisarjus Táray ja kiellän teitä sekaantumasta asioihini.
Uudestaan valtasi minut raivo. Kavahdin pystyyn.
— Nimestä päättäen olette unkarilainen, — lausuin.
— Niin olen.