— Hän on oikeassa, hän vaan ei voi lausua ajatustansa hyvin. Heidän verensä täytyy vuotaa yhdessä meidän veremme kanssa, heidänkin verensä täytyy kastella tätä maata; niin kauvan kuin heillä ei ole oikeutta täällä, niin kauvan heillä ei ole isänmaata täällä. Innostus puhuu hänestä. Hänet täytyy ottaa.
Honvédlakki painettiin hänen päähänsä ja Jakab meni ulos torille.
Neljännestunnin kuluttua oli tuolla ulkona todellinen kapina. Jakabin päästä riistettiin lakki ja hänet sysättiin pois pataljoonasta.
— Juutalainen meidän joukkoomme? Juutalainen sotamieheksi? Mitä uusia tapoja se on?
— Me emme seiso hänen vieressään!
— En seiso hänen kanssaan samassa rivissäkään!
— Ajakaa hänet hiiteen!
— Mutta, pojat, — huusi kuistilta vanha lääkäri — miksette tahdo antaa hänenkin kuolla isänmaan edestä?
— Meidän isänmaamme edestä olkoon kuolematta, häntä se ei velvoita.
— Te menette tappelemaan, kärsimään, ehkä kaatumaankin ja hänkö vaan istuisi kotona uuninnurkassa?