Jakab ilmestyi pimeästä nurkasta.
— Tämä on poikani, herra kreivi, Jakab poikani. Hyvin järkevä, rohkea poika… Hän tuntee seudun kuin kymmenet sormensa. Suvaitkaa tietää, hän kuljettaa puotitavaroita joka taholle tätä seutua. Hän johtaa teidät vihollisen jäljille. Prázsmár'iin päin he menivät… Poikani löytää sinne silmät ummessakin… Oi Jumalani, herra kreivi suvaitsee palvella hänen majesteettiaan keisaria? Pue, Jakab, hyvin päällesi, ettet palellu…
— Rahat saa poika, sitten kun hän on täyttänyt tehtävänsä. Tule, poikaseni!
Jakab seurasi överstiä horjuvin askelin.
IV.
Kun keisarilliset joukot olivat lähteneet kylästä, lakkasi lumipyry. Tuuli hajoitti äkkiä pilvet ja kuu tuli esiin, sirottaen kimaltelevaa hopeaa satumaiseen lumimaailmaan.
Ensinnä kulki Jakab, hänen jälkeensä översti ja upseerit. Jakab astui pää kumarassa eteenpäin. Niinkuin jokin ääretön taakka olisi painanut hänen hartioitaan. Sisäinen ääni kuiskasi hänelle lakkaamatta: takaisin, takaisin! Olipa kuin silloin tällöin joku olisi sysännyt häntä rintaan. Mitä se on? Mikä tunne se on? Mitenkä se on selitettävä? Jos översti, kaikkivaltiaan keisarin sotilas, sitä käskee, eikö hän ole velvollinen tottelemaan? Varsinkin kun hän on niin hyvä ihminen, että köyhälle isä raukalle antaa lahjaksi tuhannen kultarahaa. Niin, hänen on velvollisuus tehdä tämä palvelus, velvollisuus… mikä olisi hänen velvollisuutensa, ellei tämä?… niin, niin.
Vaan hänen jalkansa tulivat yhä raskaammiksi, hengitys ei tahtonut käydä. Nyt he kääntyivät Prázsmár'in tielle… tuolla on honvédien yöleiri… poika parat, mitään pahaa aavistamatta he nukkuvat, näkevät unta äidistään… ja kuolema jo heiluttaa kalpaansa heidän ylitsensä.
Nyt hän saapuu erään kunnaan kukkulalle ja pysähtyy… Tuolla alhaalla, sadan askeleen päässä, Prázsmár'in silta ja sen kivestä hakattu Kristuksen kuva, sen toisella puolella kuutamon valossa kylä. Sitten katsoo hän takaisin. Pataljoona on jäänyt jälelle noin tuhannen askeleen päähän, ulaanit nousevat parhaillaan ylös… Kukkulalla seisoo ainoastaan översti upseereineen sekä valiojoukko jääkärejä.
— Mikä kylä tuo on? — kysyy översti osottaen miekallaan.