— Hyvä, hyvä, mutta kapteenini pieksättää minua, jos en vie hänelle vettä.
— Hän ei voi pieksättää, sillä me viemme sinut kanssamme.
— Sepä hyvä, — sanoi ryssä ilolla ja antoi viedä itsensä pataljoonan kuormavaunujen luo, jossa hän heti riisui takkinsa.
— Miksi se, bratje? — kysyi Guttmann.
— Odotan, että pieksätte minua, — vastasi nöyrästi ryssä.
— Älä pelkää, ei se ole meillä tapana, istu vaan vaunuihin, äläkä liikahda.
Ryssä totteli. Rauhallisesti tupakoiden katseli hän taistelua.
Taistelussa me hävisimme, kolmas pataljoona suojusti peräytymistä. Oi, moni soturi heitti siellä henkensä ja illan hämärä yhdessä kuolon pimeyden kanssa laskeusi heidän ylitseen.
Seuraavana päivänä pidettiin neuvoa mitä tehtäisiin ryssälle.
Huomattiin että ryssä on avulias, hyvä poika, joka on onnellinen, kun ei häntä piestä; päätettiin siis tehdä hänestä honvédi.