Heti puettiin hän punanyöriseen univormuun, valkeasulkainen sininen lakki painettiin hänen päähänsä, ja Guttmann selitti hänelle, että kuormavaunut ovat hänen linnansa, niissä hän on asuva ja niitä puolustava. Sitten näytettiin hänelle pataljoonan kullalla ja hopealla kirjailtu merenvihreän värinen uusi lippu, joka oli vaunujen kallein aarre, ja annettiin hänelle tietää, että sitä hänen on erittäin varottava, kuin silmäteräänsä, ja joka sen tahtoisi häneltä ottaa, sen ampukoon kuolijaaksi.
Ryssä lupasi tehdä niin.
Joukko lähti sille onnettomalle retkelle, joka päättyi Világos'iin.
Tuimain taistelujen ja vaarojen kautta kulki se eteenpäin.
Kärsimysten tiellä oli verisiä pysäkkejä. Verisin niistä oli Vác.
Ahdistettu Görgey koetti hurjalla rohkeudella tunkea venäläisten läpi.
Se on: ei tunkea läpi, ainoastaan koputtaa seinää, mitenkä paksu se on.
Ja kun se oli hyvin paksu, päätti hän livahtaa pohjoiseen, Rétság'iin
päin, venäläisten kuristavasta syleilystä.
Heinäkuun 15 p:nä tapeltiin, 16:na pidettiin toisiaan silmällä, 17:nä alkoi peräytyminen.
Sillä välin oli meidän ryssämme tullut saaneeksi kauniin univormun. Kolmannen pataljoonan miehet olivat vehnäpellolla tavanneet venäläisen ulaanin. He riisuivat häneltä vaatteet ja antoivat ne ryssälle, painoivat hänen käteensä keihään ja selittivät hänelle, että nyt hänellä on kaksinkertainen velvollisuus uskollisesti vartioida hänelle uskottuja aarteita.
Ryssä istui silloin jo niillä vaunuilla, jossa pataljoonan rahastoa ja lippua kuljetettiin. Mikä jo oli luottamustoimi.
Ryssä iloitsi suuresti uudesta puvustaan ja teki niin hulluja hyppäyksiä että koko pataljoona nauroi niille. Sitten asetti hän keihään olalleen ja käveli kovin vakavana, kuin vahtisotamies, edestakaisin vaunujen vieressä.
Toisena päivänä, Heinäkuun 17:nä, alkoi Vác'in verinen tanssi. Sotajoukon alkaessa peräytyä, Leiningen ja Görgey jäivät pyssy jalalla kaupunkiin, aivan karhun kitaan. Se yrittikin niellä heidät, mutta ei onnistunut. Lujalla rohkeudella suojelivat he peräytymistä.
Sillä aikaa kasakat Rétság'in tiellä hyökkäsivät peräytyvän kuormaston päälle ja alkoivat ryöstää sitä. Meidän ryssämme tarttui tuota pikaa keihääseensä ja pisteli, löi ja iski sillä. Sitä tehdessään hän yhä haukkui kansalaisiaan, että miksi he ovat niin hävyttömiä, että tahtovat viedä häneltä lipun, jonka unkarilaiset herrat olivat hänelle uskoneet.