Hän tappeli niin hurjasti, että kasakat eivät todellakaan päässeet vaunujen luo. Ja sillä välin syöksyy eskadroona Hunyadi-husaareja kuin lumivyöry ryöstävän vihollisen päälle ja hakkaa kasakat maahan.
Illalla levähdettäessä ilmestyy pataljoonaan ryssä, leveä haava päässä, joka siitä oli ajettunut, ja kertoo onnellisena, kuinka hän oli pelastanut lipun.
Honvédit tietysti syleilivät häntä innokkaasti ja jakoivat hänelle paraat palansa sekä antoivat hänelle kahdenkertaisen annoksen paloviinaa.
* * * * *
Olemme Világos'in luona. Elokuun 12 p:nä, yöllä. Kolmas pataljoona seisoo neliössä nuotiotulen ympärillä. Lipunkantaja kantaa ympäri ruudinsavusta ruskettunutta, kuulien repimää lippua; jokainen suutelee sitä ja sankarit, jotka olivat olleet neljässäkymmenessäkahdessa tappelussa — itkevät. Sitten rummut pärisevät, pataljoona tekee kunniaa, lipunkantaja astuu tulen ääreen ja laskee lipun liekkien keskelle, jottei se joutuisi vihollisen käsiin.
Mennyttä on Unkarin maine, isänmaan pyhä tunnusmerkki tuhaksi muuttunut.
Sitten otettiin esiin varalippu, uudenuutukainen vihreä silkkilippu, jota ryssä uskollisesti oli varjellut — sen saavat huomenna venäläiset.
— Mitä nyt? — kysyy pataljoonan ryssä - viettekö minulta lipun?
— Viemme, poika hyvä, sota on loppunut, sinua ei enää tarvita, mene takaisin ryssäksi.
Ryssä katseli huolestuneena ympärilleen. Hän näki kyyneleisiä miehiä.
Hänenkin silmiinsä nousi kyynel.