Ratsastajat läksivät kovalla huudolla pois pihasta. Hanesz taas astui alas satulasta, sitoi hevosen kuistinpylvääseen ja meni sisään Paczolayn luo.
— No mitä on tapahtunut? Kuinka se tapahtui? Missä ensiksikin Csapó on?
— Herra Csapó rupesi honvédiksi… Niin se oli, tietäkää, että kun saavuimme Ozoraan, olivat serbialaiset jo alkaneet aseenheittonsa. Sitten honvédit uskoivat meille Jeesus-Maaria-husaarien hevoset vartioitaviksi. Me istuimme sitten niiden selkään ja toimme hevoset kotiin.
— Te ette siis olleetkaan tappelussa? Hanesz tuli totiseksi.
— Olimme kyllä, arvoisa herra.
— Ehkä on kuolleitakin?
— On, arvoisa herra. Neljä meidän miestä kaatui isänmaan edestä.
— Todellakin? Ketkä?
— Klein, Szimmeth, Bauer ja Trammer.
Paczolay oli hetken ääneti. Syvä hiljaisuus vallitsi huoneessa.