[1] Viittaus Ture Jönson Roos nimeen.
Arvi herra ei ollut laulua kuulevinaan, vaan jutteli tohtorin kanssa sill'aikaa kuin sälli lauloi. Sen jälkeen hän kääntyi tämän puoleen ja pyysi häntä katsomaan hevostensa kenkäin laitaa, koska hänen satulahevosensa näytti vähän arastelevan jalkaansa. He menivät katoksen alle, jonne herran kolme hevosta oli suojaan viety ja ratsurenki nosti toista hevosenjalkaa toisensa perään, mutta Fabbe ei havainnut mitään moitittavaa kengityksessä. Sen jälkeen Arvi otti Fabben vähän syrjemmälle.
— Fabbe, virkkoi Arvi, minua ei miellyttänyt laulu, jonka lauloit herra
Ture Jönsinpojasta.
— Olisi se kai saattanut parempikin olla.
— Se oli pilkkalaulu.
— Ja minä kun luulin, että siinä kiitettiin Ture herraa!
— Fabbe, sinä olet senkin elävä, mutta sinä et ole tyhmä.
— Minä olen tyhmä elävä.
— Asia on se, että minun puolestani muuten halusti saisit laulaa Ture herrasta mitä mielit, mutta koska minua on kutsuttu vierailemaan hänen kotiinsa, menettelisin mielestäni katalasti häntä kohtaan, jos hyväksyen tai väliäpitämättä kuulisin häijyillä sanoilla solvaistavan miestä, joka kohtelee minua ystävällisesti ja ojentaa minulle kätensä.
Fabben kasvot ilmaisivat hyväksymistä. Hän katsoi nuorukaiseen ja lausui: nytpä vasta tunnenkin Arvi herran!