— Sen saan minä tehdä, ja sinä ja Talavidin Birgit.
— Jos minä saisin olla hänen äitinsä?
— Taikka hänen sisarensa, tahdotko sitä?
— Kyllä, mutta mieluimmin hänen äitinsä. Veli ja sisar eivät aina ole ystäviä keskenään. Laulaisitko nyt jotain minulle?
— Mistä?
— Jotain enemmän ilotarhasta, jonne Betlehemin tähti osottaa.
— Minä en osaa sepittää semmoista laulua, jota luulen sinun haluavan, Edenin ilotarhasta. Saanen sen tehdä toiste. Mutta tahdon kuitenkin laulaa jotain siitä tai sen kajastuksesta — siitä kuinka itse erkanin sieltä.
Svante otti harpun.
Viel' Eden vihannoi — ma muistan vielä, ett' itse kerran olen ollut siellä.
— Milloin? Margit kysyi.