Malja juotiin. Svante tohtori astui nyt hiilipiirustelmiensa ääreen ja piti lupaamansa esitelmän kopernikolaisen oppijärjestelmän perusteista, jotka vielä olivat epäselviä sangen oppineillekin miehille, kosk'ei niistä mikään kirja puhunut, vaan liikkui ainoastaan — suusanallisia juttuja, levinneinä yliopistoluentojen kautta, niissä niitä kiistakannalta esitettiin.

Esitelmää kuunneltiin jännitetyllä tarkkuudella; ja Sven herra kiitteli sen selvää ajatusjohtoa. Mutta se jätti mielet alakuloisiksi ja huolestuneiksi.

— Minä en tiennyt, sanoi esimunkki, että syyt ovat niin tukevia tai — olkoon minun kannaltani sanottuna — niin vietteleviä. Kuinka niiden laita nyt lieneekään, niin en voi pelkäämättä odottaa sitä aikaa, jolloin moni ja ehkäpä selvimmät päät juuri tuon selvyyden takia tulevat suosimaan ja julistamaan tätä maailmankäsitystä ja siten syntyy sota raamatun käsitystapaa vastaan. Ja tuo sota tulee nähdäkseni käymään syviin syihin asti ja koskemaan korkeimpia uskonnon kysymyksiä, semmoisia kuin kuolevaisten pelastusta ja kuoleman kukistamista Herramme Jesuksen kautta. Tämä pelastustyö on, sanoo Paavali, yliyltäinen merkitykseltään ja käsittää itseensä sekä maanyliset että maanalaiset. Mutta jos nyt maa on kiertotähti kiertotähtien joukossa, ja jos lienee olemassa, kuten Svante veli äsken viittasi, lukemattomia aurinkokuntia, joilla myöskin on kullakin omat kiertotähtensä, niin tästäpä liiankin usea meistä johtanee sen päätelmän, että ihmisen Jesuksen kuolema tällä tähtipallolla ei saata koskea noita monia äärettömässä maailman avaruudessa asuvia kuolonalaisia sukukuntia, eipä olla niille tunnettunakaan. Minua hirvittää tämmöinen mahdollisuus, mutta lohdutan itseäni sillä tiedolla, että meidän kohtalomme on Sen käsissä, joka johtaa meitä totuuteen ja on tienä siihen.

— Tuo kopernikolainen systeemi, sanoi Sven herra, tahtoo päätäni pyörryttää. Vai ettäkö minun pitäjänkirkkoni, seurakuntani ja rakas lukukammioni ovat erään tomurakeen päällä, joka kiitää kiertelee kuin pyryssä äärettömän avaruuden keskellä! Vähemmästäkin sitä ihmisen päätä huimaa. Tähän asti istua loikoilin niin hauskasti ja mukavasti maailman keskustassa ja annoin tähtisfeerein heilua ympärilläni. Kellä on erikois-oikeus, ei mielellään anna sitä pois, enkä minä näin kalliista edusta luovu, ellei minua siihen pakoteta.

— Niin, meidän vanha maailmankäsityksemme on niin kaunis, sanoi Gudmund mestari. Se on ikäänkuin koristettu lastenkamari, jossa mielestämme olemme niin perehtyneet ja turvalliset isämme armosilmän alaisina ja hänen kaidessaan meitä välittömästi siitä empyreiasta, jonka kaarros kohoo korkealle ylitsemme ja on enkelien ja pyhien taivas. Minä en voi ajatella Herrani Jesuksen taivaaseen nousua muullaiseksi kuin nousemiseksi tästä syntisestä maastamme kunnian valtakuntaan.

— Esiveli veikkoseni, sanoi Svante tohtori, sanoohan pyhä kirja, että Isämme huoneessa on monta asuntoa. Olkoot nämä niin huimaavan etäällä toisistaan, kuin kiertotähdet ovat tuon uuden arvelun mukaan; jos ne huimaavatkin meitä pienuudessamme, niitä ne Jumalan edessä merkitsevät! Voihan kuvitella mielessään silmää, jolle miljoonat aurinkokunnat ovat kuin hiukkanen, ja saattaa kuvitella että tämän silmän omistaja kuitenkin, samoin kuin me, on vain maan mato Jumalan edessä. Mitä merkitsevät suuruus, laajuus, avaruus, etäisyys sille, joka hengellisesti katsoo? Jos ääretön maailma on vapahtajan tarvinnut — että me olemme tarvinneet ja tarvitsemme semmoisen, on varma — miksei hän olisi saanut maapalloa paikaksi siinä suorittaakseen yleistä pelastustyötään, kun se jossain oli suoritettava? Kenties tällä kiertotähdellä elääkin kaikista synnillisin sukukunta ja se on sentakia valittu olemaan kiertotähtien Golgata. Jos meidän maamme olisi pienin, kuten se lienee ollut kelvottomin saamaan maailmanvapahtajan luoksensa, niin muistakaamme, ettei Jesus syntynyt mahtavassa Roomassa eikä tavattomassa Babylonissa, eipä edes Jerusalemissakaan, vaan vähäpätöisessä Betlehemissä. Ja onkohan niin vaikeaa ajatella tietoa pelastustyön suorituksesta levinneeksi kautta kaikkien tähtimaailmojen? Eikö Jumala voi millä tähtipallolla tahansa luoda eloon ennustajia, jotka sielunsa syvyydessä näkevät kaikki pelastustoimen kohdat ilmotuksesta aikain ylösnousemukseen asti selvemmin kuin me ne näemme uuden testamentin kertoelmissa — ennustajia, jotka kukin oman planeettinsa ihmiskunnalle voivat viitata meidän aurinkoa tai aurinkokuntaa kohden, tai siihen suuntaan vaan, jossa tämä liitää, ja sanoa: tuolla etäällä se uhri toimitettiin, joka on saattava sopusointuun keskenänsä Jumalan ja kaikki kuolevaiset sukukunnat? Ystävät, en minä pelkää kopernikolaista hypoteesia. Niitä, jotka tahtovat uskoa, se ei ole estävä uskomasta. Ne, jotka eivät tahdo uskoa, löytävät sen avulla tai avutta epäuskolleen syitä. Arvattavasti tulee näiden seassa olemaan semmoisia, jotka Kopernikuksen mielipiteen vaikutuksen alaisina suosivat sitä oppia, jota eräs joku aika sitten löydetty vanhan roomalaisen runoilijan Lukretiuksen laatima laulu puolustaa, että maailma on saanut alkunsa Kohtalosta, kun ainehiukkaset sikin sokin ajelussaan ovat sattumiltaan yhteen liittyneet. Onhan mielikuvitukselle houkuttelevaa ajatella näitä aurinkoja ja tähtiä satunnaisiksi atoomiyhtymiksi, ainekasoiksi, jotka kiertävät äärettömässä avaruudessa. Niin, tämäpä on kuvitelma, jota on vaikea välttää, mutta se on varmaankin voitettavissa; sentähden se kai onkin ikivanha eikä kuitenkaan pääse juurtumaan. Se hirvittää ihmissydäntä eikä tyydytä järkeä.

Tästä siirryttiin keskustelemaan suurista maanlöydöistä meidän planeettimme pinnalla. Kaikki olivat siinä yhtä mieltä, että ehkä ainoa ihmiskunnan tarjona ollut tilaisuus tehdä suuri koe oli siltä mennyt hukkaan, sittekun valtameren takaisten uusien löytömaiden oli käynyt niin kurjasti, että hurjia seikkailijoita, verenhimoisia kullanetsijöitä oli päässyt niitä polkemaan ja sortamaan. He olivat kaikki kuulleet puhuttavan niistä hirmutöistä, joita oli harjotettu indiaaneja kohtaan, ja siitä lievityskeinosta, jota nyt Las Casas'in neuvosta koeteltiin, siirtämällä sinne neekereitä. "Kuinka surullista", sanoi Gudmund mestari, "ettei uutta maailmanosaa suljettu erilleen vanhan turmeluksesta ja siitä tehty kasvatuslaitos, jossa olisi muodosteltu jalompia sukukuntia, kaukana niistä pahoista esimerkeistä, joita kaikkialla ja yhtenään ryntää meidän lastemme päälle!"

— Ja kaukana niistä säätyetuluuloista, jotka myrkyttävät yhteiskuntaelämää, sanoi esimunkki, ja viivyttävät syntymästä Jesuksen Kristuksen ylhäisöä, hengellisesti köyhäin, kainojen, itsensä alistavain ylimystöä nousemasta! Sen ylimystön on Herra kuitenkin määrännyt versovaksi ja menestyväksi luvatussa jumalanvaltakunnassa maan päällä.

— Minä olisin suonut, sanoi Svante tohtori, että uutisasukkaiksi olisi otettu terveimmät, vahvimmat ja hyvänlaatuisimmat lapset Euroopasta, valittuina perheistä, joiden isistä ja äideistä ei tiedettäisi mitään halpaa, paheellista eikä rikollista, ja että ne olisi pantu parasten opettajaimme ja hurskainten ja ymmärtäväisinten naistemme kaitsennon alaisiksi.

— Tuo ei tosin, sanoi esimunkki, olisi estänyt perisyntiä pääsemästä heidän mukanaan yli tuohon rauhotettuun maahan. Olisi paha sielläkin näkymättömistä siemenistä itänyt ja taiminut, mutta tarkalla hoidolla olisi rikkaruoho pitänyt säätämän harvenemaan ja hyvä siemen ihanasti versomaan.