Hän silitti elikon kaulaa ja se seurasi häntä, pää likellä isäntänsä päätä, talliin.

* * * * *

Muutaman päivän päästä tuli Margit maalarimajaan, jossa mestari toimi kuppiensa ääressä. Tämä ei paljoa puhunut Arvi Niilonpojalle, joka piirusteli saman pöydän ääressä. Estääkseen mieltänsä surullisia asioita ajattelemasta edes sen hetken päivää, minkä hän oli säästänyt mielitoimelleen, oli hän ottanut mitä vaikeimpia tehtäviä siveltimensä suoritettavaksi, ja hän maalaili kuumeenomaisella innolla sekä jyrkästi eroten entisestä taidetavastaan. Hän kuvasi omaa työhuonettaan, katsottuna milloin niistäkin kulmasta, milloin aamupäivän, milloin pilvisään valaisussa, ja hän asetteli kaihtimia milloin minnekin, niin, että ne loivat varjoja, hämyvaloja ja kummallisia valovaikutuksia. Keskelle näitä pani hän tavallisesti ristiinnaulitun-kuvan. Ja hän maalasi milloin täplillä ja pirskeillä, joita hän näytti huolimattomasti pergamentille pärskyttelevän, milloin levein pensselivedoin. Arvi arveli toisinaan ettei tuo ollut juuri muuta kuin tuhrailua; välimmiten häntä ihmetytti tuhrailun tekemä tenhovaikutus. Hänen käytöksessään mestaria kohtaan oli viime aikoina kunnioitus alkanut vivahtaa hellyydelle. Hän tiesi, mikä mestaria, sekä sen ohessa Margitia, rasitti, ja hän tuumaili turhaan keinoa auttaakseen heitä ahdingosta.

— Isä, sanoi Margit, Lauri on kieltänyt minua satuja juttelemasta Gunnarille. Hän on kieltänyt minua kertomasta hänelle Engelbrektistä, koska Engelbrekt oli katolilainen, ja Brunkebergin taistelusta.. Hän on kieltänyt meitä lukemasta Pietari Maununpojan kirjaa [arvattavasti tämän n.s. "lastenkirjaa">[, jonka sinä olet minulle antanut ja joka niin miellyttää minua. Hän sanoo sen olevan sieluillemme turmiollisen. Ja kun kirja kumminkin oli esillä, kun hän tänään aamupäivällä tuli saliin, repi hän minua tukasta ja antoi Gunnarille korvapuustin. Sitten antoi hän Gunnarille ulkoa opittavaksi tämän (Margit näytti hänelle lehden, jonka Lauri maisteri oli täyteen kirjottanut), ja kun Gunnar kangerteli läksyssään, sai hän maistaa keppiä…

Arvi otti lehden, nähdäkseen mikä se oli! Symbolum Athanasianum.
Quicunque vult salvus esse etc.

— Setä hyvä, sanoi Arvi mestarille, onko Lauri saanut toimekseen opettaa Gunnaria?

— Ei. Sven herra opettaa poikaa kirjatiedoissa; niin ovat hän ja tohtori keskenään sopineet.

— Muistuta Lauria siitä!

— Ei siitä apua mitään, sanoi Gudmund mestari huoaten.

Arviakin huokailutti turha toivomuksensa: voi jospa saisin sen lurjuksen selkää pehmittää!