Margit oli, niin pitkälle kuin voi, silmin seurannut Dagny Joulfintytärtä. Margit tunsi itsensä melkein loukatuksi. Dagnyn silmä oli pikimmältään vilaissut häneen… siinä kaikki! Oliko Dagny kaunis? Toisen kaunis, toisen ruma, kuinka kunkin aisti vaatii; mutta kieltämättä hän viettelee silmän puoleensa. Minnäköinen hänellä oli nenä? Sitä ei Margit ollut havainnut, vaikka siirolla silmin katseli tyttöä kaiken aikaa. Hänen nenänsä lienee ollut sitä laatua, joka ei tee melua kasvoissa. Mimmoiset silmät? Margit ei tiennyt, olivatko ne ruskeat vai siniset, mutta hänestä ne näyttivät semmoisilta, että äkäinen koira heti paikalla olisi niiden edessä nöyränä köyristynyt.
XIX.
KAPINA JÖNKÖPINGISSÄ.
— Mitä kummia?… Haloo! Vahti ulos!
Näin huusi sotamies, joka ohjesäännönmukaisesti kävi vartioiden Jönköpingin linnan vallikehällä, milloin hän ei, yhtä ohjesäännönmukaisesti, poikennut tyhjään vankityrmään. Huuto oli karjahdus, joka kerrassaan ajoi unen vartiopäällikön ja noiden kolmen muun vallisankarin silmistä. He karkasivat ylös vallille jousipyssyt ja miekat käsissään ja näkivät aamunkoitteessa aseellisen joukon samoovan kangasta eteenpäin. Mitä joukkoa tuo olikaan? Eipä suotta surtavia! Näkyyhän siellä joukossa monta tuiki tuttua naamaa. Jönköpingiläisiähän ne ovat ja etupäässä käy Aadam Klase, vaikkei häntä ennen ole nähty näin ylellisissä asetamineissa. Seppiähän ne ovat kaupungista. Ja siinä astelee tynnyrinvannehtija sälleineen. Mutta tuommoinen liuta talonpoikia keihäineen, kirveineen! Kai tässä sentään piru on irralla. Nostosilta ylös! — Ei se olekaan tänä yönä ollut laskettuna. — Onko portti lukossa? — On, mutta lukko on huono. — Jousipyssy vireille, vasama varalle! Tähtää Aadam Klasea, mutta älä ammu ennenkuin minä annan merkin!
Vartiopäällikkö juoksi vallipyssylle, joka lataamatta ulkoni portin päältä. Hän karjaisi jyrisevällä äänellä:
Ystävät tai viholliset, kumpia lienettekään, tutut ja oudot, mitä te tahdotte?
Aadam Klase vastaa hänkin jyryäänellä: Avaja portti!
— Vai vielä! ärjäisi vartiopäällikkö; onko kuninkaan portti sun käskyvaltasi alla? Sano selvään, mitä tahdotte, sinä ja te muut, tai lähtekää tiehenne täältä!
Jonni Torstinpoika, sepänsälli, levitti liehumaan lipun, jonka valkopohjalla oli sinikirjaimissa luettavana sana „Sion“. Tämä oli rynnäkön merkkinä uudestikastajain, pikkuparvelle, joka kulki kapinajoukon etuväkenä. Aadam Klase, perässään muut, riensi esiin, hyppäsi alas valliojaan, kiipesi ylös toiselta puolen ja nosti juuri päätänsä ja rintaansa maapenkereen takaa, kun vasama singahti hänen kaulansa läpi, ja mies kuolemaisillaan vierähti ojaan. Sinne myös valkoinen lippu pysähtyi, kun sen kantaja vaipui polvilleen kaatuneen ystävänsä viereen ja huudahti: Aadam, Aadam, Jumalan pyhä marttiira! — Aadamin kuolemaan sammui se hurja toivo, että seitsenkunta anabaptistia jumalallisen ihmeen kautta saisi aseman haltuunsa.