— Säästäkää minua! Minä teen kaikki mitä vaan tahdotte… Oi, hyvä
Jumala! Aadolf herra! Auttakaa!
Tämä huuto ei ollut omiansa herättämään laamannissa sääliä.
— Pian! tiuskasi hän kartanon voudille.
Mutta kun tämä toistamiseen kävi kiinni Elliin, niin ovi aukeni ja
Aadolf astui isänsä vihastuneiden katseiden eteen.
Hän oli kuullut Ellin huutavan ja syöksyi nimismiehen kiellosta huolimatta sisään.
— Oi, hän on täällä! huudahti Elli.
Harmin puna otsallaan Aadolf kääntyi isänsä puoleen ja sanoi:
— Ettekö häpeä, isä, pitelemästä pahoin tätä turvatonta, viatonta lasta?
Laamanni Juhana ei ensiksi kyennyt tähän soimaukseen vastaamaan muulla kuin sanattomalla silmäyksellä, joka ilmaisi hämmästystä ja suuttumusta.
— Kuinka? sanoi hän ponnistetulla levollisuudella, — enkö minä sanonut, ettei kukaan saisi tulla tänne? Kuinka uskallat sinä tehdä vastoin nimenomaista kieltoani?