He seisahtuivat ikäänkuin olisivat pelänneet hevosta ja aikoivat nähtävästi pyörähtää tien viereiseen metsään.
— Menkää huoleti ohi, sanoi Drake; — tie on tarpeeksi leveä.
— Se on herra Kustaa Drake, kuiskasi toinen vaeltajista,
Drake aikoi ratsastaa ohi, vaan kun hän ei saanut tuota tavanmukaista tervehdystä Jumalan rauha, jota matkalaiset käyttivät keskenään ja vastaan tulevia herrasmiehiä kohtaan, seisahtui hän ja kysyi:
— Ketä te olette?
— Me olemme Signildsborgista, vastasi Hannan ääni.
— Haa, sanoi Drake, ja silmäili tarkemmin toisen naisen pukua, — ellen erehdy on minulla se odottamaton ilo, että saan kohdata säätyläisnaisen. Hyvää iltaa, neiti Skytte! Mistä minulle tämä kohtaamisen onni tulee? Ilma ei houkuttele huvimatkoille lähtemään.
— Ja siitä huolimatta olette itsekin ulkona, herra Kustaa Drake, sanoi
Maria neiti, sillä hän se oli.
— Minun kaltaisellani miehellä saattaa olla toimituksia, jotka vaativat lähtemään, olkoon ilma millainen tahansa. Mutta puhuakseni totta: tänä iltana lähdin vaan huvin vuoksi ajelemaan. Minä pidän tämänlaisesta säästä.
— No niin, olisiko teistä kummaa, jos minulla on sama mielipide kuin teillä?