— Minun asiani on viettää ilta herrojen seurassa, vastasi Sigurd; — luullakseni ei seurapiiri ole niin tarkasti suljettu, ettei outoakin siihen voitaisi ottaa.
— Eikö teillä ole varsinaista asiaa meille?
Kapteeni Lilje toisti tämän kysymyksen ja astui samassa tulijan eteen, jota hän tarkasti kiireestä kantapäähän.
Tämä oli tanakkarakenteinen, sotaisen näköinen mies, säätyläisten tapaan puettu. Ainoa tavallisuudesta poikkeava kohta oli leveä vyö, josta kaksi pistolia pisti esiin.
— Asiani, vastasi Sigurd ja kierteli isoja viiksiään, — on juuri se, minkä mainitsin.
— Mikä?
— Viettää ilta herrojen seurassa.
— Mikä on nimenne? Kuka olette?
— Oikeutettuja kysymyksiä, jotka minun yhtäkaikki täytyy jättää vastaamatta.
— Siinä tapauksessa: kuka teitä on neuvonut tänne? Eikö isäntä, se konna, sanonut teille, että nämä huoneet ovat yksinomaan meitä varten?