— Seis! virkkoi Lilje kuolonkalpeana, — ei vielä väkivaltaa! Asia täytyy olla selvillä ensin, ennenkuin tartumme miekkoihin. Kuulkaa, tuntematon herra, minä tahdon puhua kanssanne kahden kesken.
— Hyvä on, vastasi Sigurd; — kukaan ei toivo enemmän kuin minä, että kaikki ratkaistaisiin sovinnolla.
— Kuka on teidät lähettänyt, ja millaiset ovat ohjeenne? Oletteko oikeutettu vastaamaan niihin kysymyksiin? kysyi Lilje, kun hän ja Sigurd olivat vetäytyneet erääseen salin kolkkaan.
— Olen kyllä, minä olen täällä mynher Vanloon käskystä…
— Vanloon … hollantilaisen? Mitä se merkitsee?
— Se merkitsee sitä, että minä olen täällä hänen käskystään…
— Entä ohjeenne? kysyi Lilje kuiskaavalla äänellä.
— Ne ovat: pidä salaliittolaiset koossa.
— Salaliittolaiset? toisti Lilje salaten pelkonsa; — kuinka uskallatte leimata meidät sellaisiksi?
— Sanat eivät ole minun, vaan mynher Vanloon.