— No, mikä on teidän ajatuksenne? kuiskasivat useat.
— Minä en toden totta voi selittää tätä … mutta … varsinaista vaaraa ei sentään ole pelättävissä… Hallitushan ei tiedä kerrassa mitään … ja asia on kuin onkin jo alulla … kotvan päästä on ratkaisu tiedossamme… Odottakaamme niin kauan tyynesti, hyvät herrat… Me emme siis tällä hetkellä voi luottaa roskaväen apuun emmekä myöskään puoluelaisiimme aatelittomissa säädyissä, mutta linna on vallassamme, ja Drake tekee kyllä aikanaan asiasta lopun…
Herra Pentin epävarma käytös lisäsi vain salaliittolaisten pelkoa.
Kotvan kuluttua saapui tiedonanto, että herttua oli tullut linnaan.
Kymmenen minuuttia sen jälkeen syöksähti sisään eräs Liljen rykmentin upseereista, jotka sinä iltana olivat palveluksessa linnassa. Hän ilmoitti, että kun hän sovittuna aikana riensi ravintolaan Norrmalmintorin varrelle kutsuakseen sinne kokoontuneet toverit paikoilleen, oli kaikki ovet salvattu.
Ennenkuin ehdittiin selvitä tästä uudesta hämmästyksestä, tuli maaherra
Graan ja ilmoitti, että herttua oli lähtenyt linnasta ja ajanut
Ritariston ja Aatelin luo, mutta että kansajoukkoa ei ollutkaan häntä
saattamassa.
Heti sen jälkeen saapui tiedonanto Drakelta, joka oli vartioinut linnan lähistöä. Kirjeessä oli vain seuraavat rivit:
— Sparrea ei ole saatu vangiksi. Hän ei ole pysynyt kotosalla. Asia ratkaistaan heti.
— Pian! Meidän täytyy estää häntä! huudahti Frisendorff.
Hän hyökkäsi ulos monien liittolaisten seuraamana.
— Luultavasti he tulevat liian myöhään, lausui herra Pentti toisille, jotka kalmankalpeina ja epäröivinä seisoivat hänen ympärillään. — Hyvät herrat, jos Drake tekee hullun kepposen, jos hänen hassuun päähänsä on juolahtanut kourallinen roskaväkeä mukanaan tunkeutua linnaan ja tehdä väkivaltaa maan hallitukselle, niin mitä meillä on siinä tekemistä? Vastatkoon hän puolestaan. Ja jos hän, tuo raivopäinen hullu, sitten syyttää meitä osallisiksi samaan rikokseen, niin kysymme: mitenkä hän tämän typerän syytöksensä näyttää toteen?… Ja koko maassa tullaan pitämään sitä naurettavana, sillä mitenkä tervejärkiset ihmiset, puhumattakaan varovaisuudestaan ja älykkyydestään tunnetuista miehistä, voisivat antautua mokomaan maankavaltamis-narripeliin? Hyvät herrat, menkää rauhassa kotiin ja heittäytykää unen helmoihin, jos teitä haluttaa. Minua puolestani unettaa niin, etten toden totta saa silmiäni kunnolla pysymään auki. Minä lähden kotiin ja paneudun nukkumaan vanhurskaan unta, ja miten suuresti hämmästynkään, kun huomenna herään ja luokseni pyrkiviltä virkaveljiltä saan kuulla, mitä tänä iltana on tapahtunut. Minulla on kunnia sulkeutua suosioonne.