— Teidän täytyy pelastaa heidät, keskeytti hänet Eerikki. — Minä vannon Jumalan kautta, että nämä pakolaiset ovat herrallenne sangen kalliit. Ajakaa heti mynher Vanloon taloon!
— Mutta … intti palvelija.
— Te vastaatte herrallenne heidän hengestään. Minä seuraan heitä mynherin asuntoon ja odotan siellä hänen tuloaan. Pian, sillä jos viivytte, voidaan heidät millä hetkellä hyvänsä keksiä!
— Olkoon menneeksi, sanoi ällistynyt palvelija uskaltamatta asettua Eerikin tuimaa käskyä vastaan, — mynher on kaikissa tapauksissa suova anteeksi erehdyksenne.
Hän käski kuskin ajaa kotiin. Eerikki nousi vaunuihin turvattiensa luo.
Vaunut lähtivät liikkeelle.
— Keitä siellä? huusi vahti, kun vaunut kulkivat pohjoisen porttiholvin läpi.
— Mynher Vanloon vaunut, vastasi lakeija.
— Saavat mennä.
Portti avattiin ja suljettiin takaa-ajettujen jälkeen, ajuri lyödä läiskäytti hevosia, ja nämä kiitivät Norrbron yli… Inkeri ja hänen tyttärensä olivat pelastuneet.
* * * * *