— Hm, neiti Maria tahtoo siis tietää, mihin hänen serkkunsa…
— Mene nyt!
— Kai hän sitten on rakastunut ja mustankipeä…
— Se ei kuulu sinuun. Etkös häpeä ajattelemasta sellaista neidistäni.
Mene nyt, kuule!
— Mihinkähän mahtanee nuori herra olla menossa? Minä en käsitä…
— Juuri sentähden tahdonkin, että hankit meille tiedon…
— Täällähän metsässä ei ole muuta mökkiä lähellä, kuin Inkerin, tuon jumalattoman noidan… Ja Jumalan kiitos, että sekin on melko matkan päässä; muuten emme mekään tapaisi täällä toisiamme.
— Sinä siinä vaan puhelet, ja annat tilaisuuden mennä käsistäsi, Pekka. Tahdotko totella minua, vai etkö?… Totta sanoen, Pekka, niin me, minä ja neiti, epäilemmekin että nuori herra menee juuri sinne…
— Inkerin luoko? Oletko hullu?
— Niin juuri, Inkerin luo.