Jäykästä ympäristöstä tehdään nyt salomaita, mutta viljeltyjä salomaita, missä luonto ja puutarha-arkkitehtuuri viettävät tavallaan sovintojuhlaa, ja sisällä huoneissa ripustetaan seinille maalauksia ja koristeita niin, että saa oikein uskoa tyranni Symmetrian vallan kukistuneen ja vapauden ajanjakson lopultakin koittaneen kirvoitetulle maailmalle. Tuolit ja sohvat siirretään kauemmas seiniltä ja sovitetaan sellaiseen asentoon, missä epäjärjestys, viihtymys, mukavuus ja joskus epämukavuuskin vaikuttavat yhdessä. Mutta tuo pannaan julistettu symmetria on siellä kuitenkin! Sen yksinvalta on murrettu, mutta se pitää nyt perustuslaillista valtikkaa ja muistuttaa viisaita perustuslaillisia hallitsijoita siinä, että se käyttää rajoitettua valtaansa ilman suotta korostettua mahtikieltä.

Jos vinoon sovitetusta sohvasta katselee kattoa, huomaa siellä reunuksen ja siihen kuuluvan koristelun, missä sitä on, symmetrisesti järjestetyksi. Keskellä kattoa tai lähellä keskikohtaa huomaamme koristellun pinnan, jonka matemaattisen tarkasti määrätystä keskuksesta riippuu tavallisesti symmetrisesti muovaeltu kruunu tai lamppu. Jos seinät ovat maalatut, noudattaa maalaus symmetristä mallia; jos ne ovat paperoidut, on näissä papereissa säännöllisesti, lähemmin katsoen ehkä symmetrisestikin järjestettyjä kuvioita. Ovi- ja ikkunaverhot voivat ehkä laskea hiukan leikkiä symmetrian periaatteesta, mutta eivät kuitenkaan sitä riko. Mattojen kuvioissa tai väripinnoissa kuvastunee myöskin jonkinlaista symmetriaa. Ovenpeilit ja niiden välipinnat ovat myös symmetrisesti järjestetyt.

Vapaudesta iloitsevien symmetrian vastustajien, jotka asuvat tuollaisessa kodissa, täytyy tarkemmin harkittuaan myöntää, ettei heidän ole onnistunut perustaa tasavaltaa, jonka presidenttinä olisi epäsymmetria, vaan lainalainen monarkia, jonka alueella he ovat symmetrian vapaita alamaisia. Ja kun nämä alamaiset hankkivat itselleen uusia seinäpapereita tai mattoja, on hyvin mahdollista, että niiden mallit on piirtänyt jokin työnjohtaja, saatuaan niihin aiheen kuvakiikarista, siitä symmetrian välikappaleesta, jonka Brewster Edinburgissa keksi v. 1817, sylinteristä, jonka pohjalla on muutamia lasinpalasia tai kukanlehtiä, niin että nämä eräitten sinne asetettujen peilien avulla voivat esittää loputtomasti symmetrisiä kuvioita, jotka vähänkin pudisteltaessa muuttuvat toisiksi, yhtä symmetrisiksi. Lisään epäileväni, että mikään symmetrian vihaaja viihtyisi sellaisessa kodissa, jossa äsken osoittamani symmetriset kohdat saisivat väistyä epäsymmetristen ja aivan säännöttömien tieltä. Luulenpa melkein, että hän silloin menisi päästään pyörälle.

Symmetrian merkitys selviääkin parhaiten, jos kuvittelemme sen täydellisesti pannaan julistetuksi, niin että sen sijalla olisi sen vastakohta, epäsymmetria; että se poistettaisiin esim. porteista, ovista ja ikkunoista, jolloin niissä kohtisuoran keskiviivan toisella puolen olisi pelkkiä käyriä, toisella pelkkiä suoria viivoja; että se olisi poissa myös peilien ja taulujen kehyksistä, katoista ja lattioista. Minkä näköinen olisi kirkko, jonka pituusakselin toisella puolen olisi gootilaista arkkitehtuuria sen ylevässä korkeudessa ja rakenteellisessa johdonmukaisuudessa ja toisella vallatonta rokokoa?

VII.

SYMMETRIA.

Tänään minun on tehtävä lisäys siihen, mitä edellisessä luennossani lausuin symmetrian merkityksestä esteettisenä periaatteena. Viime kerralla käsittelin symmetrian esiintymistä luonnon epäorgaanisissa ja elimellisissä muodostumissa sekä sitä tärkeyttä, mikä sillä on ornamentiikassa ja kodin järjestelyssä. Huomautin, että symmetria kuuluu matemaattisesti miellyttävän alaan, niin sanoaksemme kauniin perustaan, jolle kohoaa kerroksia, missä tulee esille toisia, henkisempiä ja vapaampia periaatteita. Mutta kuten rakennuksen peruspinnalla on jonkun verran vaikutusta rakennuksen koko suunnitteluun, samoin on symmetrian vaikutusta enemmän tai vähemmän huomattavissa kauniin ja taiteen kaikissa ilmenemismuodoissa.

Rakennustaiteessa on symmetrian valta vielä ilmeisempi kuin minkään muun periaatteen. Ei minkään muun taiteen luonne, musiikkia lukuunottamatta, ole niin matemaattinen kuin rakennustaiteen. Se kaunis, mikä siinä ilmenee, piilee kokonaan periaatteissa, joita saattaa mitata mittanauhalla.

Se noudattaa massojen jaossa symmetriaa, ja jos se joskus jättääkin symmetrian syrjään juuri tässä suhteessa, johtuu se pakosta, kuten keskiaikana, jolloin linnat ja linnoitukset rakennettiin ahtaille ja epäsäännöllisesti muodostuneille vuoritasangoille, joiden ääripiirteitä linnanmuuri seurasi, kaiken ollessa sovitettuna enemmän sitä varten, että voitaisiin piirittäviä vihollisia vastustaa, kuin sitä varten, että se näyttäisi kauniilta. Mutta sellaisen vuorilinnoituksen kaikissa yksityiskohdissa tulee kuitenkin esille se symmetria, jota sen massanjaossa kaivataan. Pystysuora viiva, joka jakaa sen portin ja sen yläpuolelle kiinnitetyn vaakunan kahteen osaan, osoittaa näissä osissa täyttä symmetriaa. Sama koskee torneja, ikkunoita, linnankappelin julkisivua, missä kappeli on, tämän sisustaa, joka on symmetrinen pituusakselin mukaan, ynnä ritarisalia.

Rakennustaiteellinen symmetria saatetaan, rakennuksen pääosiinkin nähden, rikkoa myös ilma pakkoa, pelkästä mielivallasta, esteettisen tunteen siitä kärsimättä, mutta vain pienissä rakennuksissa, mieluimmin puusta, joissa ei ole mitään jykevää, ja joita katsellessa siis emme tunne, että ainejoukkioiden pitäisi olla tasapainossa. Tällaista rakennusta katsellessa tajuamme kuitenkin, että sääntöä vastaan on rikottu, mutta mielikuvitus sekaantuu asiaan sovittavana ja herättää käsityksen siitä, että kun matemaattisesti miellyttävä, joka sentään on vain kauniin alkeellinen muoto, on tässä uhrattu, on sillä tahdottu vain antaa rakennuksen sisustalle vienompi viehätys, rikkaampi vaihtelevaisuus, suurempi viihtymys.