"Miksi itket? Miksi olet suuttunut minuun? Tule Surunlapsi! Rauhoita mielesi! Enhän minä valita Singoallalle."
Ja ritari tahtoi mennä kallioiden väliin.
Mutta Surunlapsi tahtoi pidättää häntä. Poika tiuskasi:
"Ei, pysähdy! Eikö sinua pelota, herra Erland?"
"Tuuli puhaltaa metsässä, mutta kukahan pelkäisi tuulta ja pimeää?" vastasi ritari. "Olet lapsellinen, poika."
"Etkö kuule, mitä tuuli sinulle kertoo? Se on surullinen tarina, ja sinun pitäisi pelätä."
"Mitä kertoo tuuli? Kerro hänen tarinansa! Minä kuuntelen mielelläni, jos pyyhit kyyneleesi ja olet iloinen."
Ritarin näin puhuessa, nojasi hän kalliopaatta vasten, hymyili ja kohotti otsansa synkkää taivasta kohden. Kallioiden välistä häämötti joku haamu.
"Tuuli kertoo: 'Äitini synnytti minut eräänä yönä kirkkomaalla. Hän haki siellä puolisonsa hautaa, mutta hänen puolisonsa ei ollutkaan kuollut'."
"Kuulitko tuulen sitä kertovan, kummallinen poika? Mitä se nyt sitten kertoo?"