"Tuuli kertoo: 'Isäni tahtoi tänään tappaa äitini; hän ampui nuolen hänen rintaansa vasten, mutta äitini pakeni. Miksi vihaat sinä äitiäni? Mitä on hän rikkonut sinua vastaan; vastaa minulle, ritari!'"
Ritari painoi päänsä rintaansa vasten ja kysyi:
"Surunlapsi, sanoiko äitisi, että oli yö, kun synnyit? Sanoiko hän synnyttäneensä sinut kuolleiden kalmistossa isäsi hautaa etsiessään?"
"Sanoi."
"Sumu haihtuu ja minä katselen kahteen maailmaan. Nyt muistan minä, kuka minä olen, kun aurinko taivaalla paistaa. Minä olen mielipuoli päivällä. Minä tahdoin tappaa äitisi. Minä vihaan äitiäsi päivällä, sillä silloin olen minä mielipuoli. Eikö äitisi tahdo tappaa minua uskottomuuteni vuoksi, julmuuteni ja kaikkien niiden tuskien vuoksi, joita olen hänelle tuottanut? Surunlapsi, kysy äidiltäsi, tahtooko hän ottaa vereni. Hänellä on siihen oikeus."
Mutta Surunlapsi vastasi:
"Kuuletko kuinka tuuli valittaa: 'Voinko minä viedä isäni kuolemaan?'"
Ja Surunlapsi, joka värisi Assimin miekkaa ajatellessaan, tarttui ritarin käteen paetakseen hänen kanssaan takaisin linnaan.
Silloin astui kuunteleva varjo esiin hämäryydestään.
"Pakene", kuiskasi hän Surunlapselle, "sillä Assim raivoo ja vainuaa verta. Hän väijyy rotkon suulla. Minä olen herättänyt hänen vihansa, mutta en voi sitä nukuttaa."