Varhain aamulla heräsivät munkit kiivaaseen soittoon. Veli Johannes avasi portin ja näki miehen, joka oli puettu kirjaviin kuluneihin vaatteihin. Hän pyysi saada puhutella munkkeja. Kohta tulivat muutamat näistä saapuville priorin kanssa. Nopealla silmäyksellä tarkasteli isä Henrikki miehen kasvoja ja huudahti: "Mitä sinä tahdot? Sinähän olet sitä jumalatonta joukkoa, joka kymmenen vuotta sitten ryösti tämän luostarin, vai valhettelevatko silmäni?"

Mutta mies vastasi: "Sen asian olisit voinut unhottaa jo. Minä tulen nyt pyytämään sinulta apua, jos voit mitään apua antaa. Me saavuimme tänne yöllä ja leirimme on metsässä. Ajosrutto raivoo keskessämme."

"Ajosrutto?" sammalteli priori kammeltelevin kielin.

"Niinpä niin, musta surma", sanoi mies.

"Musta surma!" kertoivat munkit ja horjahtivat holvin pilareita vasten tai heittäytyivät suulleen maahan tai painoivat kalvenneet kasvonsa rintojaan vasten, mutisten: Miserere domine!

Isä Henrikki tointui ensiksi ja sanoi miehelle: "Me seuraamme sinua kaikki."

"Ylös!" virkkoi hän munkeille. "Niittomies on tullut. Tässä täytyy pelastaa vehnä, kun ohdakkeita revitään iankaikkisessa tulessa poltettaviksi. Nouskaa ylös ja varustautukaa juhlalliseen saattokulkuun! Ottakaa risti, ehtoollisleipä, kastemalja ja pyhäinjäännösrasia! Ylös!"

Munkit nousivat vavisten ylös. Neljännestunnin kuluttua lähti saattokulkue luostarista. Vieras mies oli oppaana. Vastaantulijat heittäytyivät maahan kasvoilleen. Toiset heistä tiesivät jo kamalan vieraan tulosta; toiset, jotka olivat tulleet yksinäisistä kodeistaan erämaassa eivätkä tänä aamuna vielä ketään tavanneet, eivät siitä mitään tienneet. Kulkiessaan eteenpäin risteineen ja lippuineen, ehtoollisineen ja pyhäinjäännösrasioineen veisasivat munkit, mutta laulu kuului soinnuttomalta raskaassa ilmassa, niinkuin olisi kaiku metsästä kadonnut:

Aufer immensam, Deus, aufer iram,
Et cruentatum cohibe flagellum:
Nec scelus nostrum properes ad aequam
Pendere lancem.

Non opus summi pereat magistri,
Nec sinas passam fore passionem,
Corde sed manans lavet omne crimen
sanguis et unda.