I.
Grotte saa orjattaret.
Istuimeltaan kirjatulta
Tähtireunus-haljakkain
Frode katsoo mieltyin kulta-
Koristeisten impein tulta,
Kun ne hurjaan tanssiin kirpoo
Sävelissä kitarain.
Kansleri-Mammonpappi saapuu
Sievään kumartain:
Lisävoimaa, luvallais,
Grotten työhön tarvittais,
Hyvä isä,
Suuri lisä
Työhön tarvittais.
Orjais voimat eivät riitä,
Vaikka satatuhatt' on,
Useamp' on tarvis niitä
Pyhän myllyn kiertohon.
Joukko joukon lisäks vain,
Grotten myllynkivivuoret
Raskahammiks' käyvät ain'.
Anna neito-orjatkin,
Sekä vanhat että nuoret!
Frode lausui: oi, ne nuoret,
Oi ne immet korjatkin!
Rakas pappi-kansler', ethän
Noita vaadi, säästelethän?
Säästä nuoret, pappisen'!
Ei, ne vetää parhaiten. —
No, siis neito-orjatkin!
Oi, mink' uhrin multa kannat!
Ota joukot orjatarten,
Muista: rauhass' olla annat
Ilohetkein-papitarten,
Tanssijatarten!
II.
Grotte saa orjalapset.
Istuimeltaan kirjatulta
Frode ruhtinas katseen kääntää
Melkein mielin hellivin
Ruhtinalasten leikkihin.
Kuules, on kuin lintuin ääntä,
Linnunpoikien tirskunaa!
Kansleri-Mammonpappi saapuu,
Sievään kumartaa:
Lisävoimaa, luvallais,
Grotten työhön tarvittais.
Onneks orjain kohdut nuo
Lapsia meille summat suo.
Monet työpurot pienet näin
Virraks paisuvat, yhdistäin.
Paljon työtä,
Kivet painaa,
Orjalasten on tarvis myötä,
Pikkulapset työhön lainaa!
Frode vastaa: lapset myötä —
Nehän kaipais, luulen mä,
Hieman hymyä, leikkiä
Välillä,
Kunnes kestävät myllyn työtä?
Ruhtinas, laita lapset myötä!
Kuritoinna, muistapas,
Kasvavat nää laiskat rentut;
Äsken veivät moiset pentut
Omenia tarhastas.
Joukko joukon lisäks vain,
Grotten myllynkivivuoret
Raskahammiks käyvät ain'.
Lapsia ei voi säästää lain,
Anna työhön ne pienet, nuoret! —
No, siis vie ne! Frode jääpi
Melkein mielin hellivin.
Kuinka ne omat hymyääpi,
Kuinka ne linnut leikkiikin!
III.
Grotte on tullut maailmanmahdiksi.
Istuimeltaan kirjatulta
Frode hohtaa kullassansa,
Symbaalit ja huilut soi,
Pylvässalit huminoi,
Siellä hän sallii katsoansa,
Poikaverta kun vilvakkaa,
Grotten kullan ostamaa,
Ilakoi.
Sveain, saksein, brittein kansa,
Kreikkalainenkin jokunen
Apolliininen, nuorteinen
Tanssii asetanssejansa,
Viime leikkiä leikiten,
Kiertää, syöksyy reutonaan
Vastakkaan,
Keihäin miekoin rynnistäin
Asehyppyyn hurjaan näin,
Epätoivon urhoilulla,
Kunnes makaa ruumiina,
Verin korjana ruumiina,
Kulta- ja jaspis-silatulla
Lattiamosaiikilla.
Kansleri-Mammonpappi saapuu,
Sievään kumartaa,
Taskustansa tarjoaa
Paperin. — Kah tässä, herran',
Saat sä kerran
Laskun, niin,
Summan, joka joinkin näyttää,
Kuinka paljon Grotte käyttää
Vuoteen, päivään, tuntihin.
Vuoden ihmis-uhrauskin
Kolme miljoonaa on tuskin,
Ei siis yhtä sekuntiin —
Uhria moist' et moittia saa,
Koska maista valtas alla
Voimaa uutta tulvimalla
Grotten työhön vaeltaa,
Pait sitä orjajahdilla
Väkeä saamme summissa,
Ylt'yli maailman on pantuna ansat
Grotten kullan mahdilla.
Kansoja vastaan nousevi kansat,
Ja kuin taistoissa toisia lyödään,
Vankeja tehdään, vankeja myödään
Naisia, miehiä, lapsiakin
Pyhän Grotten rattaisin.
Kylliks saadaan
Korvausta, jos toisia kaataan,
Orjajoukkoja päivittäin
Korvaukseks tuodaan näin.