— Mutta siinä tapauksessa herätän minä teidät kello kolme huomen aamulla, ennenkun lintujen laulu on alkanut… Suostutteko siihenkin?
— Kuinkas muuten.
— Minun ei tosin tarvitse peljätä, että nukutte liian pitkään, sillä te saatte kumpikin vaan kovan rahin maataksenne ja minun sekä Pekka Larssonin puserot päänalukseksi.
Joutuisasti kului aika hilpeästi jutellessa. Teinit kertoivat Kaarle XII:nnen seikkailuja, ja masuunin väki lateli lystikkäitä kansantarinoita Bellmanista (joka Ruotsin kansan kesken on säilyttänyt maineen leikillisimpänä hovinarrina, mikä milloinkaan on ilveillyt kruunatulle henkilölle), sekä uskottavia juttuja metsänneidoista, vuoripeikoista, ahtolan väestä, tonttuäijistä ynnä muuta semmoista. Pekka Larsson väitti, että hän monena pimeänä syysyönä, istuissansa sysihaudan ääressä ja kuunnellessansa tuulen vinkunaa metsässä, oli nähnyt metsänneidon juhlallisin askelin kulkevan ohi; ja eräs toinen työmiehistä, joka ennen oli ollut kivenporaajana Tabergin luona, tiesi kertoa Tabergin ämmästä ja hänen linnastaan syvällä vuorten povessa. Oli kerran päätetty, sanoi hän, louhia holvi suoraa halki vuoren, mutta kun oli tultu joitakuita syliä vuoren sisään, kuului ääni, joka kielsi heitä jatkamasta, sillä he olivat joutuneet lähelle eukon sänkykammaria. Mutta aljettu holvi on vieläkin jäljellä ja voi sen nähdä ken tahansa, joka Tabergissa käy.
Oli jo myöhä yö ja teinit tunsivat olevansa levon tarpeessa. He laskeutuivat penkille pitkäkseen ja, väsyneinä päiväsestä kävelystä, uinahtivat he ennen pitkää viattomuuden ja nuoruuden rauhaisaan uneen.
III.
Korpraali Brant.
— Ylös, pojat! kajahti ääni teinien korviin.
He heräsivät. Virta pauhasi, palkeet huohottivat, vasarat kalkkuivat: iäti vanha humu se oli, joka lakkaamatta vuodet päästään kuuluu tänlaisilla paikoilla. Mutta ystäväimme edessä seisoi Sven maasmestari toisessa kädessä nyytty, toisessa suuri pinspakkikellonsa.
— Te nukuitte niin makeasti, että minusta oli synti herättää teitä ennemmin, mutta nyt on kello neljä ja meidän täytyy lähteä taipaleelle, sanoi hän.