— Spökvist! mikä häijy, ilkeä nimi, jatkoi Aadolf; — mutta kaikissa tapauksissa soveltuu se teille vallan hyvin, ja teidän tulee olla siihen tyytyväinen… [Spökvist = suomeksi Raippanen.]
— Irtolainen, ärjyi Spökvist, — kuka sinä olet? Mikä nimesi on? Mistäpäin tulet? Tee selvä puolestasi, tahi panetan sinut kiinni ja lähetän sinut vankikyydillä Veksiöön.
— Siihen teidän ei ole mitään tekemistä, vastasi Aadolf.
— Onko sulla passia, mies? jatkoi Spökvist kääntyen Yrjöön.
— Niin, passia, säesti Brackanderkin; — ellei sulla ole passia, saat sinä ja toverisi, tuo löyhäsuinen poika, maata keräjävankilassa ensi yönä.
— Minä jo sanoin teille, hyvät herrat, että olemme teinejä, sanoi
Yrjö — teinejä Veksiöstä, ja olemme täällä kasvinkeräysretkellä.
Kaihan herrat uskotte sanaani.
— Hän nöyrtyy rukoilemaan, äänsi Brackander hykertäen kämmeniänsä; — heillä ei ole passia, se on ilmeistä.
— Varsin ikävää on, lausui Spökvist, — vaan kun teillä ei ole kirjoja ja näytte olevan vetelehtiviä, yhteiskunnalle vaarallisia henkilöitä, niin katson syytä olevan ottaa teidät huostaani. Neljännysmiehet tänne! Riskvist tänne! Nämä lurjukset on tarkan valvonnan alla heti vietävät keräjävankilaan.
— Armahtakaa nuoruuteni vikoja, suurivaltaisin herra nimismies! pyyteli Aadolf ivaten.
— Eipä niinkään, nyt sinä kyykäärmeen sikiö olet pihdissä, sanoi
Spökvist.