— Yksi yhtä vastaan! kirkui eräs ryysyinen naishirviö, joka aamulla oli ottanut tehokkaasti osaa Kolyttoksen tappeluun. — Yksi sen voi tehdä. Vaan peukalot alas, kun hän on saanut kylläkseen! Kuuletteko!
— Kyllä, kun vaan näemme hänen etusormensa ilmassa.[25] Vaan ole itse varuillasi! Älä pidä suutasi auki, sillä hän saattaa singauttaa myrkytetyn oliivin kurkkuusi.
Tätä kömpelöä pilaa tervehdittiin naurunhohotuksilla.
Raivotar, joka oli käärinyt ihonuttunsa kokoon näyttääkseen laihat käsivartensa, jotka oli punannut Kolyttoksella kaatuneiden vääräuskoisten verellä, astui esiin joukosta, heitti jaloistaan nauloitetut puusandaalinsa ja otti niistä toisen käteensä aseeksi.
— Ole varuillasi! kirkui hän lähestyessään Batyllosta. — Minä en hyökkää sinun, vaan oliiviesi kimppuun.
Tämä lause tarkoitti miekkailijoiden kesken käytettyä pilaa, ja sitä tervehdittiin uusilla naurunhohotuksilla.
Batyllos oli laskenut vasun jalkainsa viereen. Hän tuijotti hämärillä silmillään joukkoon, joka oli kokoontunut hänen ympärilleen, hänen huulensa liikkuivat ja päästivät seuraavat sanat:
— Veljet Kristuksessa! Minä olen syytön siihen rikokseen, josta te puhutte. En minä eikä vaimoni ole myrkyttänyt Simoonia.
— Et sinä nyt seiso puhelavalla, huusi naishirviö. — Ole varuillasi!
Ensimäinen isku on minun.
— Seis! huudahti muuan mies kiiruhtaen esiin ja tarttuen raivottaren käsivarteen. — Anna hänen puhua suunsa puhtaaksi! Sinä et sano myrkyttäneesi pyhimystä. Vanno se Jumalan kautta!