— Hän on vääräuskolainen!
— Katso, hän on kuin se, joka ryövärin käden kaatamana makaa tiellä. Kristityt, minä en puhu teille. Minä huudan Jumalalle, että joku samarialainen, joku pakana kulkisi tästä ohitse! Hänen silmänsä kyllä täyttyvät kyyneleistä, hän ei ole kysyvä onko tuo onneton vääräuskolainen, vaan hän on ainoastaan näkevä, että hän on hädänalainen veli; hän on sitova ne haavat, jotka te olette lyöneet, ja kantava onnettoman käsivarsillaan taloonsa…
— Pappi puhuu teidät pussiin, keskeytti Kyyriaka terävällä äänellä. — Kuuletteko? Hän väittää, että me olemme huonompia kuin pakanat ja samarialaiset. Pitääkö meidän kärsiä semmoista? Hän väittää, että veri, jota sinulla on tuossa kädessäsi, Tiimoteos, on viatonta verta, että veri, jota on roiskahtanut sinun kasvoihisi, Alexios, on viatonta verta; että veri, joka on punannut näitä käsivarsia (Kyyriaka ojensi käsivartensa ilmaan), on viatonta verta. Ja sehän kuitenkin tapahtui Kolyttoksella, ystävät, jossa vääräuskolaiset löivät oikeauskoisia sadoittain kuoliaaksi! Näettekö, ystävät, katsokaa tänne … (Kyyriaka veti ihonutun alas luisevan kaulansa ympäriltä) … näettekö, että minun kaulani on veressä? Näettekö haavoja tuossa? Ne ovat Kolyttokselta saatuja merkkejä, ne ovat viattomien vääräuskolaishampaiden merkkejä, pienen pirullisesti viattoman vääräuskolaiskakaran hampaiden. Hän tahtoi purra minulta kaulan poikki, kun minä Jumalan ja homoiuusialaisuuden nimessä panin hänen vääräuskolaisen äitinsä hengeltä. Kolyttoksella, ystävät, nuo viattomat vääräuskolaiset ovat murhanneet teidän isiänne ja poikianne. Siellä keisarin omat sotilaat taistelivat viattomia vääräuskolaisia vastaan ja kantoivat taistelun loputtua mennessään noita viattomia vääräuskolaispäitä keisarin omien keihäiden päissä. Keisari mahtaa olla suuri pahantekijä, joka vainoo viattomia, ja te mahdatte olla paljaita konnia, huonompia kuin samarialaiset, pakanat ja koirat, tai sitte on tämä pappi valepappi, salainen atanasiolainen, joka ansaitsee kuoleman. Oletteko pelkureja, miehet? Pitääkö ämmien kulkea teidän edellänne? Käykää häneen kiinni! Iskekää hänet maahan! Hän kieltää tunnustuksen yhteyden, sillä hän puolustaa vääräuskolaista! Yksi tunnustus, yksi ainoa yhteinen kirkko, ystävät! Pappi pois, lyökää maahan valepappi!
Hänen sanansa olivat jälleen sytyttäneet raivon. Hurjimmat joukossa ryntäsivät esiin heittäytyäkseen uhrin päälle. He tarttuivat Anastasiaan, joka suojeli ukkoa omalla ruumiillaan, ja koettivat riuhtaista hänet pois. Toiset ryntäsivät Teodooroksen kimppuun ja työnsivät häntä taaksepäin; vaan voimakas ja neuvokas kun oli, hän pääsi kerta toisensa perästä takaisin paikalleen, torjui Batyllokseen tähdätyt iskut ja taisteli kuin oman henkensä puolesta, yksinään ihmistennäköisten villipetojen ylivoimaa vastaan.
Silloin laukkasi keisarillisen kuriirin asuun puettu ratsastaja kadun poikki. Hän tuli Akarnain portista. Kansa ei kuullut hänen huutojaan, kun hän vaati tilaa. Hän ajoi hevosensa joukkoon. Hevonen nousi takajaloilleen. Ratsastaja kirosi ja huimi miekkansa kahvalla oikealle ja vasemmalle. Huomio kääntyi häneen. Teodooros käytti hetkeä hyväkseen. Sen talon ovi, jonka portaiden edessä näytelmä tapahtui, oli kiinni, vaan ei lukossa. Käsin työntämällä hän sai sen auki. Teodooros otti Batyllosta kiinni kainaloista ja veti hänet eteiseen. Anastasian vastarinta ja Artemoonin epäilyttävä menettely — hän nimittäin tarttui kiinni Batyllokseen ja sysäsi samalla syrjään likinnä seisovat — antoivat siihen sopivan tilaisuuden. Kun ratsastaja oli päässyt sivuitse, niin pappi ja vääräuskolainen olivat kadonneet, ja ovi teljetty heidän takanaan. Pääkirkon kellot alkoivat soida. Ne kutsuivat jumalanpalvelukseen. Joukon, joka muutoin olisi rynnäköllä valloittanut talon, täytyi valita. Hurjimmat, Kyyriaka etunenässä, koettivat murtaa ovea auki, mutta enin osa hajautui ja kiirehti pois ehtiäkseen ajoissa kirkkoon. Vielä yksi turha hyökkäys ovelle, ja muutamia kirouksia mutisten jälelle jääneet riensivät samaan suuntaan.
Jumalanpalveluksessa oli homoiuusialaisia niin paljo kuin pääkirkkoon saattoi mahtua. Vaan tämä oli ainoastaan pieni osa niistä laumoista, jotka olivat liikkeellä. Samaan aikaan kuin äsken kerrottu kohtaus tapahtui Akarnain portin lähellä, oli säännöllinen sotavoima, lukuisa kansanjoukko apuväkenä, hyökännyt Peiraieukseen turvautuneita atanasiolaisia vastaan. Rynnäkkö torjuttiin niin voimallisesti, että päällikkö, uskaltaakseen uudestaan rynnätä, vaati centurian uutta väkeä niiden neljän centurian joukosta, jotka tribuuni Pyladeen johtamina seisoivat pääkirkon läheisyydessä eivätkä vielä olleet ottaneet osaa taisteluun. Pylades lähetti pyydetyn centurian, vaan määräsi samassa, ettei hyökkäystä saanut uudistaa. Tuli saartaa atanasiolaisten hallussa oleva kaupunginosa etteivät saisi lisäväkeä, joka saattaisi tehdä heidät vaarallisiksi, niin että voisivat ryhtyä hyökkäykseen puolustuksen asemesta. Tämmöisessä odottavassa asemassa tuli pysyä iltaan saakka. Piispan aikomus oli nimittäin järjestää homoiuusialaisten joukot ja antaa niille aseet varastoista. Hän tahtoi omassa persoonassaan ja papistonsa etunenässä itse tehdä ratkaisevan rynnäkön vääräuskolaisia vastaan käyttäen oikeauskoisten kaikkia koossaolevia ja järjestettyjä voimia.
Tämän määräyksen johdosta se taistelunhaluinen joukko, joka oli kaupungista virrannut Peiraieukseen, tuli toimettomaksi. Rauhoitettuaan mielensä illalla tapahtuvien sotakarkelojen toivolla se palasi kaupunkiin Peiraieuksen roistoväen seuraamana ja kantaen edessään Kolyttokselta saatuja hirveitä voitonmerkkejä. Inhottavaa oli nähdä tuota joukkoa, kun se vyöryi eteenpäin vanhojen, puoleksi hajonneiden muurien välissä, jotka yhdistivät Ateenan satamakaupunkiin. Virsiä ja renkutuksia rääkyttiin sikin sokin, ja muun rähinän voittivat väsymättömät huudot: Kuolema myrkyttäjille!
Vaan näihin huutoihin sekautui nyt ensi kerran toisia, aluksi vaan muutamia harvoja ääniä, sen jälkeen useampia, ja lopuksi edellisille voimassa vertoja vetäviä:
— Kuolema pakanakoirille, epäjumalien palvelijoille!
— Maahan kristinuskon viholliset! Kostoa pääpakanalle! Kryysanteus on herjannut Kristusta! Kostoa pääpakanalle!