— Vääräuskolaiset ulos! Kuolema pakanoille!
Se äänettömyys, joka kansan kesken oli vallinnut prokonsulin tullessa, oli vaan ollut tilapäinen. Oltiin kuunneltu pappia, joka juuri sillä hetkellä oli lopettanut puheensa kansalle. Pappi oli kadonnut Kryysanteuksen talon ovesta.
— Annæus Domitius! mutisi Pylades, kun matkan päästä huomasi hänet. —
Hänkö täällä? Mitä tämä merkitsee?
Vaan kun tribuuni pian sen jälkeen älysi, mitä prokonsuli piti kädessään, valtasi hänet epämääräinen aavistus.
Hän ratsasti prokonsulia vastaan läpi joukon, joka prokonsulin ympärillä oli vaiennut havaittuaan kunnioitusta vaativan taulun. Olihan se keisarin, tuon Jumalan voidellun, tahdon julistaja. Sillä välin jatkuivat kauempana yhä kovemmin huudot: Vääräuskolaiset ulos!
— Pylades, kuiskasi prokonsuli hätäisesti tarttuen tribuunin käsivarteen, — mitä on tapahtunut? Tulenko liian myöhään? Mitä on tehty Kryysanteukselle?
— Loistava ja jalo herra; tulet päin vastoin liian aikaiseen…
— Pian, vastaa mulle, onko hän elossa?
— Tuumamme täytyi viivyttää viime hetkessä…
— Viivyttääkö? Mikä tuuma on viivytetty?