— Asetetut pääkirkon luo…
— Mitä perkelettä ne tekevät pääkirkon luona? Ei ainoatakaan miestä tarvita pääkirkolle. Sinä kutsut paikalla tänne sen voiman, joka on asetettu pääkirkon luo, panet huudot vaikenemaan, muistutat kansaa kapinalaista ja kuritat niskoittelevat. Pylades, jatkoi Annæus Domitius alentaen ääntänsä, — tänään sinä perustat tulevaisuutesi…
— Ahaa… Minä aavistan…
— Vaiti!
— Lähetän heti centurion kutsumaan tänne lisäväkeä.
— Ja minä menen puhumaan Ateenan arkontin kanssa…
Prokonsuli astui alas hevosensa selästä ja antoi ohjakset eräälle sotilaalle. Juuri silloin tuli pappi ulos. Hän näytti huolestuneelta. Kun hän huomasi prokonsulin, kirkastuivat hänen kasvonsa heti ja hän huudahti:
— Sinä tulet kuin Herran enkelin lähettämänä, jalo herra! Kuten kuulet, vaativat oikeauskoiset arkonttia antamaan ulos ne vääräuskolaiset, jotka ovat turvautuneet hänen taloonsa. Hänen vastauksensa on minulle vaikea esittää kansalle. Hän sanoo antavansa ulos vääräuskolaiset, mutta ainoastaan maallisille ja laillisille viranomaisille, kun kansa ensin on poistunut…
Prokonsuli katkaisi hänen puheensa.
— Sinäkö olet välittäjä Kryysanteuksen ja näiden ihmisten välillä…