Muuan ylösnousemus kuolleista.
Pääkirkkoon kokoutuneilla homoiuusialaisilla ei ollut vähintäkään aavistusta siitä, mikä kaupungissa oli tapahtunut. Tapauksia saattaa tapahtua, niin kohtalorikkaita ja kuitenkin niin äkkinäisiä, että se, mikä äsken oli jokapäiväisen elämän keskuksena, seuraavana hetkenä on sen kehän ulkopuolella ja seisoo ikä-loppuna keskellä uusia oloja. Pääkirkkoon oli kokoutunut joukko uskovaisia, hartaita tai uteliaita homoiuusialaisia, ja ne tunteet, jotka heidät olivat sinne tuoneet, eivät suinkaan olleet jäähtyneet temppeliholvin alla. Kaikki mitä oli nähty ja kuultu, mitä yhä vielä nähtiin ja kuultiin, oli päin vastoin kiihottanut nuo tunteet huimaukseen saakka.
Kun astui kirkon pääportista sisään, niin tuli keskimäiseen pitkäänlaivaan. Sitä muodostivat mahtavat, antiikkisista temppeleistä otetut pylväät, jotka holvikaarien yhdistäminä kannattivat kolmikupuista kattoa. Sivulaivojen ylipuolella olivat naisten parvet. Perällä oli korkeammalle rakettu kuori alttareineen. Tämän edessä, keskimäisen kuvun alla, missä kirkon pitkä- ja poikkilaiva tulivat ristiin, oli aitaus ja siinä kaksi tuolia, toinen evankeliumin lukijaa, toinen saarnamiestä varten. Koko avarassa huoneessa vallitsi hämärä, paitsi kuorissa, jonka korkeista ikkunoista tulvaili valovirtoja ruumislavalle, jolla Simoon pylväspyhimys lepäsi.
Ruumislavan ympärille oli asetettu suitsutusastioita, joista hyvänhajuiset savupilvet nousivat ilmaan ja ympäröivät pyhimystä, kohoellessaan hiljakseen kuorin kupua kohti.
Kirkon mosaikkipermanto, parvet, pylväiden jalustat, ikkunakomerot, kaarisarjanteiden ulkonemat olivat ihmisiä täynnä. Ainoastaan kuorissa ja pienellä alalla lähinnä aitausta oli väljempi tila, ne kun oli varattu pappeja ja pyhiä menoja varten.
Jotensakin lähelle aitausta, vastapäätä saarnastuolia, oli asetettu salaisesta jumalanpalveluksesta kuolemaan tuomitut vääräuskolaiset. Siellä oli miehiä ja naisia, vanhoja ja nuoria, varakkaita kansalaisia ja köyhiä orjia. Heidän käsivartensa olivat sidotut selän taakse ja muutamat sotamiehet vartioitsivat heitä.
Tämä paikka oli vääräuskolaisille valittu sen tähden, että saarnaaja aikoi kääntää puheensa juuri heille, ja jotta heillä alituisesti olisi silmien edessä se mies, joka heidän sanottiin murhanneen.
Heidän mestauksensa piti tapahtuman jumalanpalveluksen jälkeen.
Tämän joukon ja lavalla makaavan ruumiin puoleen jakaantuivat seurakunnan katseet. Kun suitsutuspilvet harvenivat ja paljastivat Simoonin kalpeat kasvot, tuntui oikeauskoisista, kuin hänen huulensa aukenisivat syytöstä oikeaksi todistamaan, kuin hänen kasvojensa juonteet vääristyisivät murhaajia pelottaakseen. Odotettiin ihmettä. Kuiskailtiin, että Petros aikoi huutaa taivaan avukseen, jotta ihme tapahtuisi homoiuusialaisen totuuden todistukseksi ja vääräuskoisten kääntymiseksi viimeisessä ratkaisevassa hetkessä.
Hymni ja rukoukset, joilla jumalanpalvelusta oli alotettu, olivat
loppuneet. Clemens, nuori esilukija, oli vapisevin äänin lukenut
Messiasta koskevan luvun Danielin kirjasta ja kappaleen evankeliumia.
Sitten oli piispa noussut saarnastuoliin.