Ja kun Petros korkealla äänellä kehotti heitä kääntymään homoiuusialaisoppiin, niin he vastasivat korkealla äänellä kuin yhdestä suusta: emme.
Tätä kieltoa seurasi kumea hälinä seurakunnan puolelta; hämmästyttiin kuinka uppiniskaisia he olivat.
Hetken vaitiolon jälkeen Petros sanoi surullisella ja vakavalla äänellä:
— Herra ei ole salliva, että hänen oppiansa pilkataan. Hän pitää tähdet kädessään, taivas ja maa ovat hänelle alamaiset, luonnon voimat ovat hänen orjiaan, hänellä on valta elämän ja kuoleman ylitse. Ihmeiden kautta hän on ilmestynyt meidän esi-isillemme, ja se voima, joka uudestaan sytytti elämän Nainin lesken poikaan, joka herätti Latsaruksen ja teki merkkejä apostolien kätten kautta, virtaa katoamattomana pyhän Hengen kanssa hänen kirkkonsa lävitse. — Kristityt, rukoilkaa innostuksella Jumalalta ihmettä, jotta nuo hairahtuneet sielut tulisivat palautetuiksi pois kadotuksen tieltä! Rukoilkaa, että minä, hänen vähäpätöinen palvelijansa, olisin välikappale, joka ilmaisee hänen kirkkautensa! Rukoilkaa, kuten Elias, kun hän ojensi itsensä kolmasti kuolleen nuorukaisen päälle ja huusi: Herra, salli hänen sielunsa tulla häneen jällensä! Rukoilkaa, niinkuin hän, ja me tulemme kuulluiksi, yhtä varmaan kuin Eliaskin!
Petros kumartui alas ja seurakunta hänen kanssaan. Kuolon hiljaisuus vallitsi kirkossa. Kuolemaan tuomitutkin rukoilivat — rukoilivat, että kuollut nousisi todistamaan heidän viattomuutensa ja heidän vainotun oppinsa totuuden.
Kun Petros vihdoin nousi, oli siinä merkki seurakunnalle nostaa päänsä.
Henkeä pidätellen odotettiin, mitä piti tapahtuman.
Juhlapukuiset papit kokoutuivat Petroksen ympärille ja astelivat alttaria kohti. He asettuivat ruumislavan ympärille. Vanhin presbyteri toi esiin ristin ja asetti sen ruumiin jalkapäähän. Piispa oli asettunut päänpuoleen.
Pää-sisäänkäytävän yläpuolella olevassa parvessa aloittivat näkymättömät laulajat juhlallista, vienoäänistä hymniä.
Petros pani kädet ristiin rinnalleen ja näytti rukoilevan. Sen jälkeen hän laski toisen kätensä kuolleen otsalle, toisen hänen sydämelleen, nosti silmänsä korkeuteen ja sanoi:
— Herra kaikkivaltias! Anna tänään kaikkivaltiutesi ilmestyä sinun nimesi kunniaksi ja sinun totuutesi todistukseksi! Herra kaikkivaltias, älä salli uskomme joutua häpeään!