Kryysanteus ilmoitti uudestaan tullensa keisarin nimessä ilmoittamaan heille, että saivat anteeksi, mitä olivat rikkoneet laillista järjestystä vastaan, ja että heidän persoonansa ja uskonnollinen vakaumuksensa oli turvassa, jos tahtoivat palata yhteiskunnan helmaan. Helpottaakseen tätä palaamista hän lupasi heille riittävän alueen Attikan eteläisimmästä osasta, josta oli asuinpaikkoja annettu myös heidän rauhallisemmille uskonveljilleen novatianolaisille.
Siksi kunnes valmistavat toimet tämän asutuksen aikaansaamiseksi olivat suoritetut, Kryysanteus lupasi pitää huolta siitä, että heidän seurakuntansa saisi kaikki, mitä tarvittiin elämän ylläpitämiseksi, jos he puolestaan juhlallisesti lupasivat olla häiritsemättä seutua partioretkillään.
Kun donatolaisten papit ja vanhimmat olivat hyvän aikaa neuvotelleet, he ilmoittivat suostuvansa keisarin tarjoumukseen ja ottavansa sen kiitollisuudella vastaan. Kuitenkaan eivät vielä tahtoneet antaa sitovaa lupausta, ennenkuin olivat ottaneet selkoa, miten maailma itse asiassa oli muodostunut heidän vuoristonsa ulkopuolella. Tässä tarkoituksessa eräs heidän vanhimpansa oli tarjoutunut seuraamaan Kryysanteusta, jotta sitte voisi palatessaan ilmoittaa omaisilleen, mitä oli nähnyt. Kryysanteus suostui ehdotukseen ja palasi Delfoihin donatolaisten lähettilään, ryysyisen, pitkäpartaisen, villisilmäisen ukon seurassa.
Sovintopuuhan onnistuminen ilahutti suuresti Delfoin asukkaita, sillä donatolaiset olivat olleet heidän vaikeana vitsauksenaan. Näiden lähettiläs palasi pian takaisin vuorilleen ja vahvisti Kryysanteuksen ilmoituksen totuuden. Kryysanteus sopi Delfoin virastojen kanssa, että elintarpeita toimitettaisiin donatolaisille, ja kolme heidän vanhimpaansa seurasi häntä matkalla Ateenaan ryhtyäkseen itse valmistaviin toimiin uutta asumusta varten.
Ateenassa Kryysanteus ja hänen tyttärensä otettiin vastaan riemulla ja juhlilla. Annæus Domitius, joka keisarilta oli saanut monta suosionosoitusta (vaikka konsulinvirkaa ei sentään kuulunut), oli kiiruhtanut Ateenaan takaisin ja yleisessä kansankokouksessa ehdottanut ja vastustuksetta saanut päätetyksi, että oli pystytettävä kuvapatsas keisarin ystävälle ja opettajalle, Ateenan ensimäiselle kansalaiselle.
Kryysanteus kutsui kansankokouksen kokoon ja ilmoitti sille keisarin uudistustuumat. Ihastuneet kansalaiset lupasivat puolestaan kaikin voimin edistää suuren yhteisen tarkoitusperän saavuttamista. Vanhan opin papistoa puhdistettiin, ja etevimmät kansalaiset kilpailivat saadakseen itselleen täten avonaisiksi tulleita virkoja; uhripalvelukset laitettiin kuntoon uudistetulla komeudella, kouluja rakennettiin kaikkien kansanluokkien lapsille, armeliaisuuslaitoksia perustettiin, suuri enemmistö koki palata yksinkertaisempaan ja ankarampaan elämänjärjestykseen, yksin nuorisoakin näytti elähyttävän siveellisempi henki; muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta se luopui ylellisistä ja meluavista huvituksistaan ja kiirehti gymnasioiden karkaiseviin leikkeihin ja filosofien oppisaleihin. Kaikki näytti osoittavan, että uusi, parempi aika oli tullut.
TOINEN KIRJA
ENSIMÄINEN LUKU.
Vuoden kuluttua.
— Aleksandros, sanoi Karmides nuorelle kamariorjalleen, — minä matkustan pois enkä taida niinkään pian palata. Milloin, sitä en tiedä itsekään. Jos siis Baruk juutalainen tulee huomenna viemään sinut pois, niin avaa tämä kirje ja näytä se hänelle.