— Sitte minä tiedän enemmän kuin sinä, ajatteli Baruk. — Mutta, sanoi hän ääneensä, — en ymmärrä sinua. Karmides, sanot, ei kosi ketään, ja kuitenkin puhut minulle naimisista, johon hän on menevä.
— Vuoden ja päivän kuluessa hän nai Ateenan rikkaimman miehen tyttären.
— Ateenan rikkaimman miehen tyttären? toisti Baruk ihmeissään. —
Mahdat siis tarkoittaa Kryysanteusta ja hänen tytärtään Hermionea?
— Niin.
— Kuinka sen tiedät?
— Voin ainoastaan toistaa sen, minkä sanoin.
— Olet mahtanut ennustustaidon avulla nähdä tämän tulevaisuudesta, sanoi Baruk totisena, sillä hän oli varma siitä, että kristitty piispa, joka oli voinut herättää ihmisen kuolleista, oli mitä likeisimmässä yhteydessä pahojen demoonillisten voimain kanssa. Baruk oli taikauskoinen, kuten hänen kansalaisensa yleensä, joissa taikausko siihen aikaan oli, jos mahdollista, vielä suurempi kuin kristityissä ja pakanoissa.
— Kuitenkaan, jatkoi Baruk, — ei ennustuksesi näytä ollenkaan todennäköiseltä. Minä tiedän, että Karmides ja Hermione ovat olleet kihloissa, vaan edellisen kevytmielisyys on tehnyt tästä liitosta lopun. Huhu on kauan kertonut että Kryysanteus on kieltänyt Karmideen tulemasta taloonsa, ja lisäksi tulee mitä äsken kuulin puhuttavan, että Kryysanteus vaatii hänet Ateenasta karkoitettavaksi, koska hän turmelee nuorisoa huonoilla esimerkeillä.
— Kaikkea tätä korvaa se varma asia, että Hermione rakastaa häntä.
— Onko todellakin niin laita? Kyllä minä parhaiten tiedän, että nuoria naisia hurmaa kaunis pinta, vaan luulin kuitenkin, että Hermione oli poikkeus suvustaan…