— Sinun tulee muistaa, että Hermione ja Karmides ovat kasvinkumppaneja, että he olivat määrätyt toisilleen jo ensimäisistä nuoruudenvuosista saakka. Vielä sinun tulee muistaa, että Hermione, kihlauksen purkautumisen jälestä, on hylännyt kaikki naimatarjoukset. Eikö tämä viittaa siihen, että hän vielä rakastaa Karmidesta, vaikka tämä ei ole osoittautunut hänen rakkautensa arvoiseksi? Ja jollei tämä ole sinusta kylliksi pätevä todistus, niin tahdon uskoa sinulle sen, että vielä hiljakkoin hänen oma suunsa on ilmaissut hänen sydämensä taipumuksen.
— Nytpä jotakin sanot! Asia näyttää lähempää katsottaessa kyllä uskottavalta. Vaan tytön isä ei ole koskaan suostuva…
— Isä suostuu kaikkeen, mitä tyttö haluaa. Suurin vaikeus on Karmideessa itsessä. Kaikki riippuu hänen käytöksestään, sillä vasta elämäntapansa parannettuaan hän saattaa toivoa saada takaisin Hermionen kunnioituksen.
— Aivan oikein. Vaan tässähän meitä kohtaa mahdottomuus!
— Ei, ei mikään mahdottomuus, vaan näennäinen vaikeus. Sinä tunnet nuorukaisten tavan. Niiden täytyy saada riehua kylliksensä. Mitä hullummin he ovat eläneet, sitä perinpohjaisemmin he useinkin vakaantuvat.
— Sellaista tosin tapahtuu. Mutta … Karmides vakaantuneena! Se tuntuu minusta mahdottomalta.
— Minä tunnen Karmidesta paremmin kuin sinä. Minä takaan, että sellainen muutos tapahtuu, jos vaan sinä et tee sitä mahdottomaksi. Hänen kohtalonsa langat ovat meidän molempien käsissä. Hän on vaeltanut tietä, joka vie turmeluksen kuiluun, ja seisoo nyt sen partaalla. Se, mitä hän tähän asti ei ole tahtonut nähdä, se ammottaa nyt hänen jalkojensa edessä, ja hän näkee sen. Jos hän ei vielä ole kääntynyt takaisin, niin syy on sinussa, sillä sinä olet hänen takanaan, sinä olet hetken yksinvaltias, ja sinä kukistat hänet tai jätät hänelle paluutien auki. Jos muserrat hänen ylpeytensä, niin hän on kadotuksen oma. Kaikki aavistavat hänen olevan rutiköyhän, vaan kukaan ei sitä tiedä, sillä hän on aina tähän päivään asti osannut salata asemansa sellaisella elintavalla, joka saattaa ihmiset uskomaan, että Intian rikkaudet ovat hänen käytettävinään. Mutta siitä huolimatta hän on täynnä tuskaa ja valmis ryhtymään mihin epätoivoiseen tekoon tahansa. Jos hänet syökset kuiluun, niin et voi arvata seurauksia; jos jätät hänelle tien auki, niin hän on rientävä kohden tulevaisuutta, joka avosylin häntä odottaa ja tarjoaa hänelle turvallisuutta ja sen kanssa kaikkea, mitä hän voi pyytää. Jos hän rikkauksia uudestaan hallitessaan palaa entiseen elintapaansa, niin se on seikka, joka ei koske meitä kumpaakaan. Minulle on kylläksi, että Hermione tulee hänen puolisokseen … se on minun tarkoitusperäni … ja sinulle riittäköön, että hän viimeiseen oboliin maksaa velkansa sinulle. Sinä olet itse valmistava hänelle siihen tilaisuuden. Jätä hänet rauhaan, ja hän on puolen vuoden kuluttua toisen kerran kihloissa rikkaan Kryysanteuksen tyttären kanssa, vuoden päästä tämän puoliso ja koko Kryysanteuksen omaisuuden perillinen.
Baruk oli tarkkaavaisesti kuunnellut Petroksen esitystä. Vanhassa kauppiaassa oli, sen jälkeen kun eilispäivänä oli joutunut keskusteluun Karmideen kanssa ja saanut selkoa hänen ja Rahelin välistä, syttynyt tuima viha Karmidesta vastaan. Hän miltei onnitteli itseänsä siihen, ettei Karmides kyennyt velkojaan maksamaan, koska tämä antoi hänelle koston tilaisuuden. Mutta kuitenkin hän nyt tunsi taipumusta katsomaan asiaa toiseltakin kannalta. Hänen oli valittava: toiselta puolen hänen täytyisi kadottaa suuri summa rahaa ylenkatsottujen Gojimien tuhlaajapoikaan ja saada harmia onnistumattomasta rahakeinottelusta; toiselta puolen hän saattoi voittaa takaisin koko pääoman sovittuine korkoineen — kolmekymmentä, jopa viisiviidettä sadalta! Jälkimäiseen houkutteli häntä suuresti se, että hän viisaudella, edeltäpäin arvaamalla ja kärsivällisyydellä saattoi parantaa auttamattomasti menetetyksi katsotun asian ja muuttaa odotetun raskaan tappion loistavaksi voitoksi. Olihan aina ollut hänen ylpeytenään olla nuoremmille kauppiaille kansalaistensa joukossa loistava esimerkki huolellisuudessa, kauasnäkeväisyydessä ja asianhaarojen käyttämisen kyvyssä; nämä ominaisuudet olivat tähän asti aina tehneet onnen hänen seuralaiseksensa. Hänen nuoremmat ammattiveljensä arvelivat jo, että hän saisi Karmideesta tappiota; nyt hän voisi luultavasti osoittaa heille, että oli nähnyt kauemmaksi kuin he — että hän Karmideeseenkin katsoen oli tietänyt mitä teki, kun toiset luulivat hänen menetelleen kaikkein sokeimmin ja varomattomimmin.
Vaan Barukilla oli toinen, tällä hetkellä houkuttelevampikin syy suostua Petroksen pyyntöön. Hän uskoi Karmideen kykenevän mihin epätoivoiseen tekoon tahansa. Hän oli tyttärensä turvallisuuden puolesta niin levoton, että hän, kun piispa astui hänen kynnyksensä yli, juuri kysyi itseltään, uskalsiko poistua Ateenasta ja lähteä halutulle matkalle Jerusalemiin vaiko ei. Jos oli totta, mitä Petros oli hänelle kertonut — ja mitään epäilyksen syytä hänellä ei ollut — niin oli keino keksitty, ja apu tullut oikeassa silmänräpäyksessä ikäänkuin taivaasta. Karmides oli epäilemättä lakkaava laskemasta koukkujaan Rahelin eteen, niin pian kuin oli saanut viittauksen paljoa suuremmasta onnesta, joka häntä odotti ja oli helpommin saavutettavissa toisella taholla. Barukin pieni viaton karitsa oli oleva turvassa tuolta ahnaalta sudelta, kun tämä katuvaisen syntisen haamussa meni vaanimaan toista saalista. Tämähän oli aivan mainiota.
Ja vaikka Rahelin tunne todella olisikin hetkellistä mieltymystä syvempää laatua, niin tyttö oli kukistava sen, ellei ennen, niin ainakin sitte kun hänen tuulentupansa olivat hajonneet, kun oli havainnut, että Karmideen lemmenvakuutukset olivat tyhjää lorua, ja että Karmides, heti sen jälkeen kun oli kosinut Rahelia, rupesi kääntämään tuumansa Hermionen puoleen. Rahelin silmät olivat aukenevat ainakin silloin, kun hän sai kuulla saman Karmideen, jota hän oli rakastanut, olevan kihloissa Hermionen kanssa.