— Tuskin minäkään.
— Ketä sinä äänestit, hyvä ystävä?
— Kryysanteusta.
— Ja kuitenkin olet toisen leirin miehiä, ellen erehdy.
— Sinä erehdyt. Minä olen hänen puoltajoitansa, vaikka minulla on häntä vastaan paljon muistuttamista. Hän käyttäytyy kuin yksinvaltias Ateenan vapaata kansaa kohtaan. Hän rasittaa meitä veroilla, jommoisia ei tähän asti ole vielä kuultukaan. Meidän, kansalaisten, täytyy elättää kaikki kaupungin sairaat ja köyhät. Meidän täytyy kustantaa kouluja, ei ainoastaan omille lapsillemme, vaan myös orjaimme lapsille. Onko koskaan kuultu semmoista? Se on kauheata vääryyttä, Teodooros, ja minä ihmettelen, ettemme mieluummin ole muuttaneet erämaahan kuin kärsineet tätä.
— Ja vaikka näin valitat Kryysanteuksesta, annoit tänään äänesi hänelle.
— Niin, hän sai melkein kaikkien läsnäolevain äänet; mutta en tahdo sanoa, että vaali siltä on laillinen.
— Mitä tarkoitat?
— Kun meidän piti ryhtyä umpiäänestykseen, astui esiin Karmides…
— Karmides, oliko hän kansankokouksessa? keskeytti Teodooros kummastellen.