— Oli, ensimäisen kerran, ja luultavasti vaan huvikseen ja saattaakseen aikaan häiriötä. Oli miten oli; hän nousi, puhui kansalle ja ehdotti avonaista äänestystä salaisen asemesta.
— Ja sitten?
— Kryysanteuksen pieni joukko vastasi hyvä-huudoilla. Muut olivat vaiti. Äänettömyyttä pidettiin tietysti suostumuksena. Avonainen äänestys alkoi. Helposti voit arvata tuloksen.
— En. Miksi ei avonaisella äänestyksellä olisi sama tulos kuin salaisellakin?
Kansalainen hymyili sääliväisesti yksinkertaiselle kysymykselle.
— Ymmärräthän, sanoi hän, — ettei juuri kukaan tahdo julkisesti nousta Kryysanteusta vastaan, joka on rikas ja mahtava ja jonka takana on keisari. Salaisessa äänestyksessä ei Kryysanteus olisi saanut sataa ääntä tuhannesta; nyt ei ollut kymmentä tuhannesta häntä vastaan. Sellainen maailma on, hyvä ystävä.
— Hyvä, kiittäkää onneanne, että on näin tapahtunut! Kryysanteus on teidän jaloin ja paras kansalaisenne. Siinä kuvapatsaassa, jonka vuosi sitte hänelle pystytitte, on kirjoitus: "Ateenan ensimäiselle kansalaiselle." Jos hän jo silloin ansaitsi sen nimen, niin hän ansaitsee sen nyt tuhansin kerroin.
— Pyh! Imartelua! sanoi mies kohottaen olkapäitään, tervehti
Teodoorosta ja jatkoi matkaansa.
* * * * *
Noin tunti sen jälkeen kun Teodooros oli lähtenyt maatalosta, Kryysanteus saapui sinne kaupungista. Hermione sai ilokseen kuulla, että vaali oli päättynyt loistavasti hänen edukseen. Teodooroksen epäilykset eivät siis olleetkaan toteutuneet, Ateenalaiset eivät olleet osoittautuneet kiittämättömiksi. Vaan Kryysanteuksen otsalla näkyi kuitenkin synkkämielisyyden ja huolen merkkejä. Hän aavisti, että vaalin tulos oli johtunut Karmideen tekemästä ehdotuksesta. Hän oli huomannut viime aikoina monessa kohden välinpitämättömyyttä kansalaisissaan, oli usein kokenut ainakin hitaisuuden vastustusta; hän alkoi tajuta, että hän seisoi melkein yksinään ja että hänen työllään ei ollut mitään lujaa perustusta kansan ajatuskannassa. Vaan hän ei tahtonut heittää toivoaan tarkoitusperänsä saavuttamisesta. Hän luotti nuoreen sukupolveen, joka oli kasvava Julianuksen luomien yhteiskuntalaitosten vaikutuksen alaisena, sen hengen johdolla, joka hänestä virtasi. Ja ikäänkuin aavistaen ettei Julianuksen ura ollut pitkäksi mitattu, Kryysanteus käytti tarkkaan minuutitkin ja työskenteli kuumeentapaisella malttamattomuudella. Juuri siksi hän ei tahtonut päästää valtaa käsistään; yksityisenä kansalaisena hän olisi voinut vaikuttaa paljon, vaan ei samaa kuin nyt.