— Hyvä filosofi, hän sanoi: — otaksutaanpas, että juoksen pääni seinään, niin että tunnen kalloni olevan haljeta. Olisiko sekin luulettelua, se?
— Tietysti, vastasi Kimoon; — sinä juokset luuletellun pään jotakin luuleteltua vastaan, jota sanot seinäksi, ja tunnet tämän luulettelun johdosta tuskallisen tunteen, joka taas vuorostaan ei ole muuta kuin luulettelua.
— Dionyysos auttakoon, olisipa sangen kummallista, jos olisi niin kuin sanot. Mutta jos lyön pääni niin kovasti seinään että kuolen?
— Älä tee sitä, sanoi Kimoon, — sillä siten teet pahaa itsellesi. Kaikella mitä tässä olen sinulle sanonut, hyvä Okos, olen ainoastaan tahtonut näyttää, että täytyy epäillä kaikkea, vaan olla mitään kieltämättä. Mahdollista on, vaikka epävarmaa, että sinulla todellakin on pää, ja että on olemassa jokin, jota voit sanoa seinäksi, ja että sinä voit tehdä liikkeen, jolla muserrat toisen toista vastaan. Tuo kaikki on mahdollista, ja silloin sinä tulet tilaan, jota sanotaan kuolemaksi, ja jota, olkoon se luuleteltu tai todellinen, kuitenkin jokainen ymmärtäväinen ihminen kammoo.
Meedes, joka arveli filosofin nyt rupeavan puhumaan ymmärrettävästi, kysyi, kammoiko Kimoonkin kuolemaa.
— Kyllä, hyvä ukko, älä sitä kummeksi. Kaikki elollinen kammoo tyhjiinraukeamista.
— Tyhjiinraukeamista? Mitä sinä puhut tyhjiinraukeamisesta? Eihän ihminen raukea tyhjäksi kuoleman kautta? väitti Meedes ja kiinnitti hämärät silmänsä pelokkaasti viisaan Kimoonin huuliin.
— Jos jätämme filosofisen kannan ja asetumme tavalliselle, jonka mukaan voi olla olemassa jotakin, jota sanotaan elämäksi, ja jotakin, jota sanotaan kuolemaksi, niin täytyy minun sanoa sinulle, hyvä ystävä, että kuolema minun ja useimpien viisasten ajatuksen mukaan ei ole muuta kuin täydellinen tyhjiinraukeamus.
Kimoon oli nyt lopettanut ateriansa ja oikaisihe mukavasti sohvalleen, keskustelua kuuntelevien orjien ympäröimänä.
Nämä, jotka alussa olivat nauraneet ja huvikseen kuunnelleet hänen mielipiteitään, alkoivat nyt, kun puhelu tuli vakavammaksi ja kääntyi kysymykseen, joka koski heitä kaikkia, kokoutua häntä lähemmäksi, kuunnellakseen tarkkaavaisesti, mitä hänen viisautensa mahtoi heille ilmoittaa.