— Mahdollista on siis kuitenkin, että sammun kuin lamppu, kun kerran kuolen.
Tämä ajatus pyöri alituisesti Meedeen mielessä. Hän muisti mitä Kimoon oli sanonut kristityistä. Heillehän oli muka vaan lastenleikkiä saattaa ihminen täydelliseen varmuuteen sielun kuolemattomuudesta. Meedes alkoi ajatella salaista keskustelua Teodooroksen tai jonkun muun kristittyjen salaisuuksiin perehtyneen henkilön kanssa; piispa Petros olisi paras; olihan hän herättänyt pylväsmiehen Simoonin kuolleista. Meedestä pidätteli tästä keinosta ainoastaan ajatus, että semmoinen askel epäilemättä olisi hänen herrallensa vastenmielinen. Vaan viimein hän ei enää voinut levottomuuttaan kestää. Hän päätti ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa käydä Petroksen luona.
Tämmöinen tilaisuus tarjoutui pian Alkmeenen välityksen kautta; tämä oli tuskin huomannut syyn vanhan portinvartijan sureksimiseen, ennen kuin hän hurskaana, vaikka salaisena, kristittynä käytti sitä varovaisesti hankkiakseen kristinuskolle, uuden tunnustajan.
Eikä viipynyt kauan, ennenkuin Meedes oli voittanut epäröimisensä. Eräänä iltana hän seurasi Alkmeenea piispa Petroksen luo, ei suinkaan aikoen tulla kristityksi, vaan saadakseen sen täydellisen varmuuden, jota hän ikävöi.
Vaan siellä Meedes tuli vakuutetuksi, että varmuus ja kristinusko olivat erottamattomasti yhdistetyt. Usko ristinnaulittuun oli kuolemattomuuden ehto. "Joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olisi kuollut."
Petros oli kaunopuheinen ja paloi innosta saada tuon vanhan orjan käännetyksi. Niin vähäpätöiseltä kuin tämä uskonmuuttaja näyttikin, saada hänet kristityksi oli kuitenkin saada voitto Kryysanteuksesta; se oli nöyryyttää kirkon orjuuden aikana tuota ylimielistä vihollista, viedä kristinoppi hänen omaan kotiinsa ja siten oikein käteentuntuvasti todistaa, kuinka vastustamaton, melkein luonnonvoiman tavoin vaikuttava tämän opin voima oli.
Meedes itse ei tarvinnut kuulla Petrosta kuin kerran vain, ikävöidäkseen kuulla häntä useammin. Niin pian kuin tilaisuus tuli, hän kävi uudestaan kristityn piispan luona. Ne opit, joista hän tuli osalliseksi, olivat niin korkeat ja valtaavat ja kuitenkin niin selvät, että hän mielestään ymmärsi kaikki tyyni.
Ja mitä kuolemattomuuteen tuli, niin Jumalahan itse oli nuo sanat sanonut: "joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olisi kuollut." Mitä filosofien todistelut ja inhimillisen ajattelemisen kypsymättömät hedelmät olivatkaan tällaisen lauseen rinnalla?
Vanha Meedes tuli kristityksi ja hänen nimensä merkittiin kirkonoppilaiden kirjaan.
Piispa kehotti häntä seuraamaan toistaiseksi Alkmeenen esimerkkiä ja salaamaan uskonsa. Meedes koetti, vaan ei voinut ajan pitkään niin tehdä, sillä uusi usko täytti nyt koko hänen sielunsa ja oli hänen onnensa. Hän ei myöskään voinut teeskennellä rakastetun herransa edessä — yhtä vähän kuin ottaa osaa niihin talon tapoihin, jotka olivat vanhan opin kanssa yhteydessä. Meedes ilmoitti eräänä päivänä herrallensa, että oli kääntynyt kristinuskoon.